Nordic art educators gathered in Tölö gymnasium in Helsinki for annual meeting of Nordisk samråd for billedfagene i skolen. The meet-up of representatives of each country’s Art Teacher Associations carries on the torch of Nordisk Kurs, a summer course arranged in turn in Nordic countries until around 10 years ago. This year Finland hosted meeting with Icelandic and Danish representatives present in person, while the Norwegian and Swedish took part online. Tölö gymnasium, in its role as a developer of art education on the general upper secondary school in Finland, was in charge of arrangements of the meeting.
Each country came in with their news from the field of art education. As it turns out, while there are differences in our education systems, a lot of us still face similar issues and problems. Fortunately it also means that the possible solutions to these problems could also be shared between countries and adapted to each system’s limitations.
Curriculum and status of art subjects
Nature of art as a subject varies at the moment. In Sweden the current curriculum has emphasized art as a language, and art lessons in schools have been mostly about analyzing pictures. In other Nordic countries art subjects have more hands-on take. Currently Sweden is also facing a change in curriculum (just a couple years after the previous change!) to make art lessons there also more practical. In Norway Kunst og Design/Art and Design -subject holds under its wings themes that for example in Finland are separated under two separate subjects (visual arts and crafts).
In many countries there are processes or newly launched structures to give more structure and backbone to art studies. Denmark presented an interesting concept as a final exam in art for 8th graders. It has 3 parts, where students work within a theme chosen by the teacher. In Finland general upper secondary education diploma in art is on the verge of finally becoming part of the national matriculation exam. While the exams demand a change in the mindset for some art teachers, they are also giving a big boost to the status of art subjects. In Norway there is a progression ladder in the works for woodworking.
Resources and funding
No country had amazing news of added lessons to the arts. Quite the contrary. Governments driven to panic by unsatisfying PISA results want to pool all the resources to subjects like math – in Sweden even the students’ optional subjects (that have traditionally been a way to study more arts, music and crafts) have been removed altogether and the time freed ends up to social studies and natural sciences. In Finland a less drastic but slightly similar situation is faced with some schools taking a lesson from optionals (mostly arts and crafts) to accommodate newly added extra lessons in the other national language (Swedish or Finnish) in basic education. In Norway recent study shows that within the last decade or so not much has happened in terms of strengthening the status of arts and culture education.
Iceland pointed out the big issue of funding and getting resources. In the Icelandic system every teacher needs to ask for their budget and payment for supervision of classrooms, and come up with the arguments supporting these needs. This leads to big variation between schools and municipalities regarding the funding. Similar concerns can also be seen in Finland and Sweden, where schools in poorer areas or schools with less budget just don’t have the same possibilities to follow curriculums’ requirements, for example in digital work.
While countries have different amounts of lessons available to art, many could sympathize with Icelandic experience that there are often too few lessons to for example dive into digital techniques in depth required for creative work.
Hope and tools for future
While Nordisk samråd does not have resources to actively take part in every country’s educational or art and culture politics, it gives a wider view to the art education field than any national level organization can reach within themselves. The common wish is that nordic art teachers´ associations can pool together more research and other materials to use in our work to defend arts and culture education in our own political systems. This collaboration is strengthened by Sweden’s association rejoining the Nordisk Samråd after having been restarted on a national scale.
A decision that will offer a concrete tool for every art teacher in Nordic countries to be part of this collaboration was made at the end of the meeting. Goal is to expand Danish and Swedish concepts of Day of Art Education to a shared event within all Nordic countries in the year 2025.
Next year the meeting is hosted by Iceland.
Jari Koljonen, Chairman of the Association of Art Teachers in Finland
This article is based on conversations within the meeting and on presentations by Ásdís Elva Pétursdóttir (Iceland), Eivind Moe (Norway), Janet Ericsson (Sweden) and LykkeAndersen (Denmark)
Foto: ©Ásdís Elva Pétursdóttir
**********
NORDISK SAMRÅD TOI POHJOISMAISET TAIDEOPETTAJAT HELSINKIIN
Pohjoismaiset taidekasvattajat kokoontuivat Tölö gymnasiumissa Helsingissä vuotuiseen Nordisk samråd for billedfagene i skolen -tapaamiseen. Jokaisen maan kuvataideopettajayhdistysten edustajien kokoontuminen jatkaa Nordisk Kursin perinnettä. Nordisk Kurs oli kesäkurssi, joka järjestettiin vuorotellen pohjoismaissa vuosittain, mutta sen järjestäminen loppui noin kymmenen vuotta sitten. Tänä vuonna Suomi isännöi tapaamista, jossa Islannin ja Tanskan edustajat olivat läsnä paikan päällä, Norjan ja Ruotsin edustajat osallistuivat verkossa. Tölö gymnasium, roolissaan lukion taidekasvatuksen valtakunnallisena kehittäjänä Suomessa, oli vastuussa kokouksen järjestelyistä.
Jokainen maa toi mukanaan uutisia taidekasvatuksen alalta. Kävi ilmi, että vaikka koulutusjärjestelmissämme on eroja, monet ongelmistamme ovat samanlaisia. Onneksi tämä tarkoittaa myös sitä, että näihin ongelmiin mahdollisesti löytyvät ratkaisut voidaan jakaa muillekin kunkin koulutuspoliittisiin järjestelmiin sopeuttaen.
Opetussuunnitelma ja taideaineiden asema
Taideaineiden luonne vaihtelee eri pohjoismaissa. Ruotsissa nykyinen opetussuunnitelma on korostanut taidetta kielenä ja koulujen taideopetus on ollut pääasiassa kuvien analysointia. Muissa pohjoismaissa taideaineet ovat käytännönläheisempiä; tällä hetkellä Ruotsissa on myös meneillään opetussuunnitelmauudistus (vain muutama vuosi edellisen muutoksen jälkeen!), jonka päämääränä on tehdä taideopetuksesta sielläkin käytännönläheisempää. Norjassa Kunst og Desing-aineeseen sisältyvät teemat, jotka esimerkiksi Suomessa on jaettu kahteen erilliseen oppiaineeseen kuvataide ja käsityö.
Useissa maissa on käynnissä prosesseja tai vasta lanseerattuja toimintamalleja, joilla taideopinnoille saadaan enemmän rakennetta ja selkärankaa. Esimerkiksi Norjassa on työn alla selkeä etenemispolku puutöille. Tanska esitteli mielenkiintoisen konseptin kahdeksasluokkalaisten kuvataiteen loppukokeesta. Kokeessa on 3 osaa, joissa opiskelijat työskentelevät opettajan valitseman teeman parissa. Suomessa lukion taide- ja taitoaineiden diplomit ovat viimein lähellä tulla osaksi ylioppilaskirjoituksia. Vaikka kokeet vaativatkin muutoksia joidenkin taideopettajien ajattelutapaan, ne myös nostavat taideaineiden statusta merkittävästi.
Resurssit ja rahoitus
Yhdelläkään maalla ei ollut ilouutisia taideaineiden tuntimäärälisäyksistä. Päinvastoin. Epätyydyttävien PISA-tulosten vuoksi maiden hallitukset ovat paniikissa ja haluavat ohjata kaikki resurssit “koviin” aineisiin kuten matematiikkaan. Ruotsissa jopa opiskelijoiden valinnaiset aineet (jotka ovat perinteisesti olleet tapa opiskella enemmän taiteita, musiikkia ja käsitöitä) on poistettu kokonaan ja vapautunut aika käytetään lähinnä yhteiskuntaopin ja luonnontieteiden opiskeluun. Suomessa vähemmän dramaattinen mutta hieman samankaltainen tilanne on vastassa, kun joissakin kouluissa valinnaisia tunteja (pääasiassa taide- ja käsityöaineita) vähennetään toisen kotimaisen kielen (ruotsin tai suomen) lisäopetuksen mahdollistamiseksi peruskoulun yläluokilla. Norjassa tuore tutkimus osoittaa, että viimeisen vuosikymmenen aikana ei ole tapahtunut juuri mitään merkittävää taide- ja kulttuurikasvatuksen aseman vahvistamiseksi.
Islanti toi esiin ison rahoitukseen ja resursseihin liittyvän ongelman. Islannin järjestelmässä jokaisen opettajan täytyy anoa ja perustella omat budjettinsa välineisiin ja luokkatilojen huoltoon. Tämä johtaa rahoituksen suuriin vaihteluihin koulujen ja kuntien välillä. Samankaltaisia huolenaiheita voidaan nähdä myös Suomessa ja Ruotsissa, joissa köyhemmillä alueilla tai vähemmän rahoitusta saavilla kouluilla ei yksinkertaisesti ole samoja mahdollisuuksia noudattaa opetussuunnitelman vaatimuksia esimerkiksi digitaalisessa työskentelyssä.
Vaikka kuvataiteen tuntimäärät maiden välillä vaihtelevat, moni voi samaistua islantilaiseen kokemukseen siitä, että liian usein tunteja on liian vähän esimerkiksi uusien digitaalisten välineiden syvälliseen, luovan työskentelyn vaatimaan osaamistasoon pääsemiseksi.
Toivo ja työkalut tulevaisuuteen
Nordisk samrådilla ei ole resursseja osallistua aktiivisesti jokaisen maan koulutus- tai taide- ja kulttuuripolitiikkaan, se antaa kuitenkin laajemman näköalan taidekasvatukseen kuin mihin mikään kansallisen tason organisaatio voi yksin yltää. Yhteinen toive on, että pohjoismaiset taideopettajayhdistykset voisivat koota yhteen löytämäänsä hyödyllistä tutkimusta ja muita materiaaleja taiteen ja kulttuurikasvatuksen puolustamistyön välineiksi omien järjestelmiemme sisällä. Tätä yhteistyötä vahvistaa Ruotsin uudelleen toimintansa käynnistäneen kuvataideopettajien yhdistyksen liittyminen uudelleen Nordisk samrådiin.
Kokouksen lopuksi tehtiin päätös, joka tarjoaa konkreettisen työkalun jokaiselle taideopettajalle Pohjoismaissa osallistua yhteistyöhön. Tavoitteena on laajentaa Tanskan ja Ruotsin taidekasvatuksen päivän mallia yhteispohjoismaiseksi tapahtumaksi vuonna 2025.
Ensi vuonna Samrådetin kokousta isännöi Islanti.
Jari Koljonen, Kuvataideopettajat KUVIS ry puheenjohtaja
Tämä artikkeli perustuu kokouksessa käytyihin keskusteluihin sekä Ásdís Elva Pétursdóttirin (Islanti), Eivind Moen (Norja), Janet Ericssonin (Ruotsi) ja Lykke Andersenin (Tanska) esityksiin.
