Keltaiset kylpyankat muuntuivat nykytaideteoksiksi
Pumpuli-ankka. Batman-ankka. Prinsessa-ankka. Ankka paistinpannulla ja ankka rannalla. Raita-ankka. Julkkis-ankka ja historiallinen henkilö -ankka. Enemmän hevonen kuin ankka. Ja tietenkin Käärijä-ankka! Sekä satoja muita mitä mielikuvituksellisinta muuta ankkaa. Eteläpohjanmaalaisten kuvataideopettajien ja heidän 12-18 vuotiaiden oppilaidensa ja opiskelijoidensa kylpyankkaprojekti huipentui toukokuussa 2023 yhteiseen näyttelyyn Seinäjoen Torikeskuksessa.
Näyttelyn taustalla oli 17 koulun kuvataideopettajan yksinkertainen idea: jokainen oppilas sai kuvataidetunnilla keltaisen, muovisen kylpyankan, jonka sai muokata sellaiseksi kuin halusi. Työskentelyä ohjeistettiin ainoastaan niin, että muita ei saa loukata ja jokaista nuorta arvostetaan yksilönä.
Tuttua elementtiä työstettiin pitkin kevättä eteläpohjanmaan kouluissa – yhden mukana olleen oppilaan sanoin ”sata lasissa, innokkaasti ja ilolla”. Luokissa ankat olivat herättäneet oppilaiden leikkisyyden ja heittäytymisen. Näennäisen helppo tehtävä vaatikin monelta enemmän paneutumista kuin oli ajatellut, joten niin yläkoululaiset kuin lukiolaisetkin ottivat aiheen tosissaan. Eikä vaikeitakaan tulkintoja vältelty, saati sensuroitu.
Huipennukseksi kaikki ankat koottiin yhteiseen näyttelyyn, jonka jälkeen ne jatkoivat näyttelyelämää omilla paikkakunnillaan.
Yhteisötaideprojekti ja kantaaottava taideteko
Näyttelyn avajaispuheen pitänyt Seinäjoen taidehallin kuraattori Sanna Karimäki-Nuutinen määritteli kokonaisuuden paitsi 1500 yksittäisen ankan taidenäyttelyksi myös massiiviseksi tilataideteokseksi, jota kannattaa tarkastella kokonaisuutena. ”Tämä on myös yhteisötaideprojekti ja kantaaottava taideteko. Kuvisopet ovat halunneet nostaa oppiaineensa näkyvyyttä ja merkittävyyttä tekemällä laajaa yhteistyötä ja tuomalla näyttelyn kauppakeskukseen. Näyttelyn nimessäkin on kaksoismerkitys, joka paljastuu sanan kautta duck-sanan. Sehän on paitsi substantiivina ankka, myös verbi – syöksyä, sukeltaa, väistää, kumartua. Duck to kuvis – syöksy kuvikseen, sukella kuvikseen?” Karimäki-Nuutinen totesi.
Ankka-projekti toi esiin kuvataideopetuksen kaksi tärkeää elementtiä. Kuvataideopetukseen sisältyy erilaisten tunteiden kanssa työskentely. Koulussa kuvataide onkin turvallinen ympäristö käsitellä näitä tunteita. Työskentely yhteisen aiheen ääressä paitsi innosti nuoria, ja antoi mahdollisuuksia tehdä ryhmä- ja yhteistyötä.
Kylpyankan työstäminen toi esiin myös olennaista nykykuvataideopetuksesta. Moni mieltää oppianeen edelleen piirtämiseksi tai maalaamiseksi hahmottamatta, että oppiaine sisältää nykyisin koko visuaalisen kulttuurin kirjon. Erilaiset tekniikat ja materiaalikokeilut mahdollistuivat myös ankkoja työstettäessä.
Merkityksellistä on myös lähteminen ulos luokkahuoneesta, jopa ulos koulusta, jolloin kuvataiteen tekeminen, oppilastyöt ja niihin liittyvät ajatukset tulivat näkyviksi myös kouluyhteisön ulkopuolella – kuten kauppakeskuksen asiakkaille.
”Harvoon täälä itteä kehutatan, mutta ny tuntuu siltä, että ollahan saatu palijo äntihi ja ollaha siitä ylypeetä”
Yksi prosessiin osallistuneista kuvataideopettajista totesi, että kuvataideopettajat ovat oma (opettaja)lajinsa, joka innostuu helposti yhteisestä tekemisestä. Tällä kertaa se oli kylpyankat.
Hankkeen toteutumisessa korostuukin eteläpohjalaisten kuvataideopettajien verkosto. Sen tapaamisissa on jaettu tehtäväideoita, pohdittu uusia opetussuunnitelmia ja mietitty opetustyön haasteita ja kuvataidekasvatuksen merkitystä sekä tutustuttu eri paikkakuntien kouluihin ja kuvataiteen opetustiloihin. Opettajien keskinäinen tuki kannustaa ja innostaa. Talkootöinä huolehdittiin näyttelyn järjestelyistä, näyttelyn pystytyksestä, tiedotuksesta, sosiaalisesta mediasta, julisteista, kuvauksista jne. Seinäjoen opettajat pitivät myös kuvataiteen oppitunteja liikekeskuksessa näyttelyn valvonnan järjestämiseksi!
Innokkainkin talkooporukan organisoitumiseen tarvitaan vetäjä. Tässä hankkeessa se oli Lapuan lukion kuvataiteen lehtori Milla Rannanjärvi. Hänelle yhteisen hyvän tekeminen oli ajoittaisesta kiireestä huolimatta voimaannuttavaa. ”Jotenkin kun on vetovastuussa, oma työ tuntuu tärkeältä. Opiskelijatkin innostuvat, kun mukana on niin paljon muitakin nuoria” Rannanjärvi totesi. ”Kyllä itselläni oli vahva tahto nostaa kuvataiteen asemaa oppiaineena, kun lähdin projektia vetämään. Tämän jälkeen pystytään muihinkin juttuihin. Koen suunnatonta ylpeyttä meidän talkooporukasta!”
Projektissa olivat mukana Alajärven yläkoulu, Jalasjärven lukio, Jurvan lukio, Jurvan yhtenäiskoulu, Kauhajoen Yhteiskoulu, Kauhavan lukio, Kauhavan yhtenäiskoulu, Kurikan lukio, Kurikan yhteiskoulu, Lapuan lukio, Lapuan yläkoulu, Nurmon yläaste, Pruukin yhtenäiskoulu, Seinäjoen lukio, Seinäjoen lyseo, Seinäjoen Yhteiskoulu ja Toivolanrannan yhtenäiskoulu.
Kuvat: Etelä-Pohjanmaan kuvataideopettajat
