Kuvataideopettajat KUVIS ry kartoitti syksyllä 2021 kuvataideopettajien työhyvinvointia ja jaksamista sekä siihen vaikuttavia tekijöitä jäsenistölleen lähettämällä kyselyllä[i]. Kyselyn aihepiiri oli ajankohtainen ja opettajia puhutteleva: kyselyyn vastasi sata eri kouluasteella ja positiossa toimivaa kuvataideopettajaa. Vastaajista 82 % työskenteli kyselyn vastaamishetkellä peruskoulun yläasteella ja/tai lukiossa. Myös taiteen perusopetuksessa työskentelevät opettajat aktivoituivat vastaamaan kyselyyn, heidän osuutensa vastanneista oli 7%.
Millaiseksi kuvataideopettajat kokevat työnsä arvostuksen?
Kyselyn perusteella opettajien enemmistö on sitä mieltä, että oppilaat arvostavat heidän työtään kaikkein eniten: 95 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että oppilaat arvostavat heidän työtään joko erittäin paljon tai vähintääkin kohtuullisesti. Skaalalla yhdestä viiteen nämä vastaajat antoivat numeroarvot 3-5. Yksikään opettaja ei ollut sitä mieltä, että oppilaat eivät arvosta heidän työtään laisinkaan.
Sen sijaan koulun johto ja oppilaiden huoltajat eivät osoittaneet kyselyn perusteella yhtä suurta arvonantoa opettajien työlle. Neljä prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että koulun johto ei arvosta kuvataideopetusta laisinkaan. Huoltajistakin arvostuksen puutetta osoitti suurin piirtein sama määrä.
Erityisen hälyyttävältä tuntuu opettajien näkökulmasta se, että yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että huoltajien osoittama arvostus on vain kohtuullisella tasolla. Vain hieman yli yksi kolmasosa huoltajista suhtautuu kuvataidekasvatukseen voittopuolisen myönteisesti. Kaikki huoltajat eivät ilmeisesti ole ”ostaneet” sitä kuvataideopetuksen piirissä tiedostettua ajatusta, että itseilmaisu kuvataiteen keinoin on tärkeä osa lapsen ja nuoren tasapainoista kasvua ja kehitystä. Osa suhtautuu opettajien näkemyksen mukaan kuvataidekasvatukseen nihkeästi, pieni joukko jopa avoimen negatiivisesti. Kun kuvataideopetuksen painopiste on siirtynyt yhä voimakkaammin valinnaisaineen suuntaan, huoltajien asenne ei liene merkityksetön. Mikäli kuvataidekasvatuksen painoarvoa halutaan kasvattaa, tämän kyselyn perusteella vaikuttaakin siltä, että tärkeä tiedottamisen ja asennemuutoksen tavoittelun kohderyhmä ovatkin lasten ja nuorten huoltajat. Heidät olisi hyvä saada ymmärtämään konkreettisesti, mitkä ovat kuvataidekasvatuksen edut.
Koulun johdossa myönteinen asenne kuvataidekasvatukseen on myönteisesti suuri. Vastaajista 59 prosenttia koki, että koulun johto arvosti kuvataideopettajan työtä paljon tai erittäin paljon.
Koulun johdon asenteita tulkittaessa on silti huolestuttavaa, että neljä prosenttia vastaajista koki ettei koulun johto arvosta laisinkaan heidän työtään. Tuolloin työskentely voi näyttäytyä varsin näköalattomalta; onhan johdon tehtävä kehittää oman koulunsa työntekijöiden kokonaisosaamista ja tarjota lisäkoulutusta sekä näytön paikkoja. Miten se onnistuu, jos koko oppiaineen arvostus on heikko? Onneksi oppilaiden arvostus paikkaa osaltaan tätä vajetta. Arvostuksen puute johdon tasolta on kuitenkin tutkitusti merkittävä kuormitustekijä, joka mainitaan asiaa koskevissa tutkimuksissa. Arvostuksen puute on myös usein syy sille, että työntekijä haluaa vaihtaa työpaikkaa tai siirtyä kokonaan toiselle alalle[ii].
Suuret ryhmäkoot ja inkluusio ilman riittävää resursointia merkittävimmät kuormittavat tekijät
Kyselyyn vastanneista yli puolet koki yhtenä kolmesta eniten kuormittavasta tekijästä inkluusion ilman riittävää resursointia. Toiseksi eniten yhtenä kolmesta kuormittavasta tekijästä koettiin suuret ryhmäkoot. Ne linkittyvät väistämättä toisiinsa: inkluusio ilman riittävää resursointia tarkoittaa käytännössä usein myös suhteessa liian suurta ryhmäkokoa. Toki ryhmäkoko voi olla liian suuri ilman inkluusiotakin.
Kuvataideopetuksen olemukseen kuuluu tietynlaisia työsuojelullisia ongelmia, etenkin jos oppitunneilla halutaan tehdä luovuuden moniulotteista kasvua tukevilla tekniikoilla tai käyttää materiaaleja monipuolisesti. Henkiseen kuormittumiseen vaikuttanee turhautuminen eräänlaisessa ristipaineessa: haluaisi tehdä vaihtelevin tekniikoin, ohjata yksilöllisemmin ja auttaa kehittämään kunkin oppijan henkilökohtaisia vahvuuksia, mutta arjen käytännön tilanne ei sitä salli. Opetussuunnitelmat niin peruskoulussa kuin lukiossakin edellyttävät yksilöä tukevaa kasvua ja palautteenantoa.
Liian suuret ryhmäkoot ja inkluusio ilman riittävää resursointia voivat yhdistelmänä tai yksittäin aiheuttaa myös fyysistä väsymystä. Oppitunti saattaa kuvataiteessa muodostua hyvinkin vilkkaaksi ja kaoottiseksi, jos ryhmäkoko on liian suuri tai oppilailla/opiskelijoilla on erilaisia haasteita opiskelussaan. Tähän toki sitoutuu olennaisesti myös muihin olosuhteisiin sidoksissa olevia ongelmia. Olosuhteiden kuormittavuuteen liittyvänä yksittäisenä tekijänä kaikkein eniten vastauksia on nimittäin saanut toimimattomat tilat. Mikäli nämä kaikki kolme (liian suuri ryhmäkoko, inkluusio ilman riittävää resursointia ja toimimattomat tilat) toteutuvat samassa yhteydessä, voi tilanne olla jopa työsuojelullisesta näkökulmasta riski.
40% kuvataideopettajista kokee kuormittavana toimimattomat tilat
Vuonna 2016 vielä 58 % kuvataideopettajista oli tyytyväisiä omaan opetustilaansa[iii]. Tässä kyselyssä 40 % vastaajista oli sitä mieltä, että olosuhteiden merkitystä tarkastellessa kolmen eniten rasitteena koettavan seikan joukossa ovat toimimattomat tilat. Todennäköisesti tämä johtuu ryhmäkoon kasvusta sekä opetussuunnitelman ja toisaalta oppiaineen olemuksen jatkuvasta monipuolistumisesta. Sisäilmaan ja ilmanvaihtoon liittyvät ongelmat oli olosuhteiden rasittavuuskysymyksessä asettanut kolmen merkittävimmän joukkoon 20 % vastaajista.
Todennäköisimmin opetustilojen toimimattomuuden kokemus tuleekin ristipaineesta: liian suuret ryhmäkoot suhteessa tilaan, kuvataiteen oppiaineen olemus, opetussuunnitelman edellytykset, jotka eivät pääse toteutumaan tilan ollessa liian pieni tai toimimaton.
Palkkaukseen liittyvät ongelmat ja epävarmuus kuormittavana tekijänä
Kysymykset ryhmäkoon suuruudesta ovat kuvataideopetuksessa eräänlaisia kaksiteräisiä miekkoja. Samaan aikaan, kun kuvataiteen optimaalinen ryhmäkoko olisi monia teoria-aineiden ryhmäkokoja pienempi, joutuvat toiset opettajat miettimään, mistä saada riittävästi oppilaita ryhmiin, jotta ne ylipäätään toteutettaisiin.
44 % vastaajista toteaa, ettei opetusryhmiä perusteta, mikäli ryhmäkoko jää liian pieneksi. Pienuus ei välttämättä tarkoita liian pientä ryhmäkokoa opetuksen näkökulmasta, vaan taloudellisen resurssoinnin näkökulmasta. Ristiriitaista onkin, että samaan aikaan esimerkiksi joissain lukiossa toteutetaan vaikkapa alle 15 hengen ryhmien opetus niin sanotusti puolikkaina kursseina ja samassa koulussa voi toisessa kuvataiteen ryhmässä olla lähemmäs neljäkymmentä opiskelijaa. Oppilasmäärä, jolla kursseja perustettiin, vaihtelikin suuresti. Joissakin kouluissa ryhmä perustettiin kuudella opiskelijalla, toisessa vaadittiin 20 opiskelijaa ryhmän perustamiseksi.
Vastaajista kaksikymmentä totesi, että ryhmiä perustetaan vähemmän kuin ennen ja kuusitoista totesi palkkauksensa olevan sirpalemaista ja epävakaata.
Alle puolet vastaajista totesi taloutensa olevan vakaa. Tämä on toisaalta kuormittava ja toisaalta varmasti myös ammatin kutsuvuuteen vaikuttava tekijä, vaikkei siihen todennäköisesti osata opiskeluaikana edes varautua. Kuvataideopettajilla onkin kokemusta eräänlaisesta itsensä työllistämisen tarpeesta; omaa koulua pitää markkinoida, omaa oppiainetta pitää markkinoida ja omia kursseja / opintojaksoja pitää markkinoida, jotta työtilanne säilyy vakaana. Kahdeksantoista vastaajaa sadasta olikin huomioinut, että kolmen kuormittavimman tekijän joukossa on se, että pitää jatkuvasti markkinoida omaa osaamistaan työnsä varmistamiseksi. Luku on häkellyttävän suuri, jos ajatellaan, mikä opettajan työnkuvan perusydintä on. Oman oppiaineen markkinointi linkittyy luonnollisesti niin koulun kokoon, mahdollisiin painotuksiin, mutta myös valinnaisainetarjontaan ja työjärjestysteknisiin seikkoihin.
Käytäntö on osoittanut, että niinkin yksinkertainen seikka kuin opetettavien kurssien / oppituntien / opintojaksojen ajoitus vaikuttaa merkittävästi siihen, valitaanko kuvataidetta vai ei. Etenkin lukiossa ja taiteen perusopetuksessa on eräänlaisia ”prime time” -aikoja, joihin joissain kouluissa on vaikea kuvataideopetuksen päästä. Kyselyn tuloksista ei luonnollisesti voida varmuudella tulkita, vaikuttaavatko tämän tyyppiset lukuvuoden tai työpäivän rakenteeseen liittyvät seikat siihen, että toiseksi eniten työolosuhteisiin liittyvä kuormittava tekijän oli huono johtaminen. Tiettyä sidonnaisuutta näissä todennäköisesti on: kuvataideopetuksen arjen ja palkkauksen näkökulmasta sillä on merkitystä, kuinka lukuvuosi on strukturoitunut ajankäytöllisest, ja se on yleensä rehtorin tai apulaisrehtorin päätettävissä.
Palkkaukseen sidoksissa oleva tekijä on myös niin sanottu taide- ja taitoaineiden lisä, joka oli kartoituksessamme mukana työolosuhteisiin liittyvässä kysymyksessä. 21 % vastanneista oli sitä mieltä, että rasitteena työssä on tt-lisän epätasainen jako. Tämä koskee todennäköisesti eritoten lukion opettajia, koska OVTES:in mukaisesti tt-lisää maksetaan vain peruskoulussa, ja lukiossa opettajat voivat saada korvausta lisätyöstä työnantajan päätöksellä lukioresurssista. Lisäksi tt-lisän, tai lukioresurssilisän, työn määrittelemättömyys lisää kuormitusta, sillä siihen sisältyvä työ voi olla lähes loputonta: juhlien järjestelyjä, laitteiden ylläpitoa ja huoltoa, materiaalien haastavaa tai monimutkaista hankintaa, näyttelyiden rakentamista.
Kuvataide oppiaineena: mediakasvatusta, luovuuden kehittämistä, taidehistorian tuntemusta, muotoilua, arkkitehtuuria, virtuaalitodellisuuksia, digitaalisuutta, käsillä tekemistä – ja mitä muuta?
Kolmanneksi eniten vastauksia kolmeen merkittävimpään kuormittavaan tekijään on saanut oppiaineen sisällön jatkuvaan laajenemiseen liittyvät haasteet. Kuvataide oppiaineena on erittäin laaja-alainen ja jossain määrin jopa määrittelemätönkin kenttä. Siihen saatetaan katsoa kuuluvaksi paljon sellaistakin, jota voidaan ja opetetaan myös muissa oppiaineissa ja joka toisaalta myös edesauttaa muissa oppiaineissa menestymistä: muun muassa teknologiaopetusta, mediakasvatusta ja kuva-analyysia. Lukioissa alkaa olla jo arkipäivää olettama siitä, että kuvataideopettaja kantaa vastuun sellaisistakin digitaalisista ympäristöistä, joiden pääasiallinen käyttö on johonkin muuhun oppiaineiseen tai tähtää esimerkiksi ylioppilaskirjoituksiin.
Kuvataiteessa on perinteisesti ollut paljon didaktista sekä teknistä sisältöä. Aiemmin saattoi kuitenkin pärjätä osaamalla taidehistoriaa, valokuvausta, grafiikkaa, muotoilua, keramiikkaa, arkkitehtuuria, sarjakuvaa, elokuvaa, piirustus- ja maalaustekniikoita. Taiteidenvälisillä tantereilla liikkuminen ja esimerkiksi ympäristötaiteen tai näyttämöskenografian hahmottaminen olivat plussaa ja moni kuvataideopettaja onkin oppinut niitä viimeistään tekemällä. Nykyään on harvinaista, jos kuvataideopettajalta ei edellytetä vahvaa digitaalista osaamista, mahdollisesti virtuaalisten tekniikoiden hallintaa sekä yhä laajenevan mediakentän ilmiöiden edes jonkinlaista hahmottamista.
Hankkeiden mielekkyys
Selkeä vähemmistö vastaajista (20,2%) kokee hankkeisiin osallistumisen mielekkääksi tai osallistuu niihin mielellään. Hankkeisiin osallistuminen saattaa vaikuttaa palkkaukseen ja toisaalta esimerkiksi kuvataiteen välineisiin ja materiaaleihin. Hankerahoituksen mahdollistavat tuotteiden hankintaa, mihin perusrahoitus ei riitä.
Kysely ei selvittänyt sitä, kuinka monelta edellytetään hankkeisiin osallistumista vasten tahtoaan tai kuinka laajamittaisista hankkeista on kyse, kun puhutaan kuormittavuudesta. Hankkeisiin osallistuminen voi olla työllistymisen näkökulmasta välttämättömyys: mikäli opetusvelvollisuus ei täyty, voi yksi vaihtoehto olla osallistua hankkeeseen, josta maksetaan palkkaa.
Koronan aiheuttama kuormitus
Koronatilanteeseen liittyvää kuormitusta kysyttiin erillisellä kysymyksellä, jossa niin ikään pyydettiin rastittamaan kolme eniten kuormitusta aiheuttavaa tekijää. Selkeästi eniten vastauksia tuli hengitysmaskien käyttöön; 56 % vastaajista koki sen kuormittavana. Kokonaistilanteen kannalta ehkä huolestuttavampaa on se, että 47 % vastaajista oli sitä mieltä, että välipalautteen antaminen digitaalisesti laajenee ja kuormittaa enemmän ja 45 % vastaajista oli sitä mieltä, että kuormittavuus on lisääntynyt, koska työaika niin sanotusti leviää käsiin, koska digitaaliset yhteydenpitokanavat ja oppimisympäristöt mahdollistavat jatkuvaa yhteydenottoa ja informaatioteknologia ei tunne työaikoja.
Hengitysmaskien käyttö tulee loppumaan aikanaan, mutta suureksi ongelmaksi muodostuu se, jos koronatilanteen aiheuttama työajan leviäminen jatkuu tilanteen jälkeenkin. Korona-aika on tuonut tullessaan monia hyviä käytänteitä; digitaalinen töiden palauttaminen ja palautteen antaminen ovat lisääntyneet ja mahdollistuneet monipuolisemmin ja monissa tilanteissa todennäköisesti tarkoituksenmukaisesti ja kestävän kehityksen periaatteita paremmin noudattavaksi. Monissa kouluissa on kuitenkin edellytetty erittäin matalaa yhteydenottokynnystä ja viestintää oppilaisiin / opiskelijoihin, useammin toistuvaa välipalautteen antoa ja eräällä tavalla tiukempaa otetta. Itseohjautuvuuden ja oman vastuunoton vähentyessä opettajan työ usein lisääntyy eritoten juuri viestinnän näkökulmasta: siinä ei opettajien työaikamääritykset ja palkkaus ole pysynyt perässä.
Oletko harkinnut alan vaihtoa?
Tällä hetkellä melkein kaksi kolmasosaa vastaajista on siinä määrin tyytyväisiä työtilanteeseensa, että harkitsee alanvaihtoa vain kohtuullisen harvoin, silloin tällöin tai ei laisinkaan.
Vakavasti tyytymättömiäkin on liikaa. Yksi kolmasosa opettajista eli 33 prosenttia vastaajista miettii alanvaihtoa ahkerasti. Se on osapuilleen sama tulos, jonka OAJ sai tulokseksi omasta kartoituksestaan. Näin tämä Kuvataideopettajat KUVIS ry:n tekemä kysely vahvistaa edelleen jo aiemmin tutkittua tietoa.
Selvää on, että koronan ehkäisyyn vaadittavat toimet ovat tuoneet työhön lisärasitusta, mutta suurimmat ongelmat eivät suinkaan johdu niistä. Rakenteelliset ongelmat olivat osa arkea jo ennen maailmanlaajuista pandemiaakin. Palkkauksen ja tulevaisuuden epävarmuus kuormittaa monia kyselyyn vastanneita kuvataideopettajia. Kysely tuo esille myös opettajien ja opetettavien eriarvoisuuden eri puolella Suomea ryhmien perustamisessa. Osa Suomen peruskoululaisista ja lukiolaisista saa pienryhmäopetusta, samalla kun kenties jo naapurikoulussa opetusta ei saa laisinkaan, johtuen liian suuresta ryhmäkokovaatimuksesta tai oppituntien epäedullisesta sijoittelusta lukujärjestykseen. Eritoten rakenteellisiin työn kuormitusta lisääviin seikkoihin yksittäinen kuvataideopettaja ei voi ahkerallakaan ponnistelulla vaikuttaa.
Kuvataideopettajat KUVIS ry kiittää lämpimästi kaikkia kyselyyn vastanneita. Kysely tuo esiin kuvataideopettajia kuormittavia tekijöitä, joista osaan pystytään vaikuttamaan. Se antaa myös vahvan selkänojan sille vaikuttamistyölle, jota Kuvataideopettajat KUVIS ry tekee.
Kuva: Matteus Pentti
[i] Kyselyn laativat Piritta Malinen, Valpuri Grönholm ja Sirpa Kärkkäinen. Kysely postitettiin sähköpostitse Kuvataideopettajat KUVIS ry:n jäsenille marraskuussa 2021.
[ii] Elina Salonen (2021), SeAMK: Arvostuksen ja johtamisen vaikutus ruokapalvelutyöntekijöiden työhyvinvointiin, https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/508267/Salonen_Elina.pdf?sequence=2
White, P. (2016). Appreciation at Work training and the Motivating by Appreciation Inventory: development and validity. Strategic HR Review 15, (1) 2024.
Pilvi Pitkäranta (2021), MTV: Tyontekijat lopettavat nyt sen takia etta tyonantaja ei arvosta heita tarpeeksi – uravalmentaja kertoo syyt jotka saavat tyontekijat laittamaan hanskat tiskiin https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tyontekijat-lopettavat-nyt-sen-takia-etta-tyonantaja-ei-arvosta-heita-tarpeeksi-uravalmentaja-kertoo-syyt-jotka-saavat-tyontekijat-laittamaan-hanskat-tiskiin/8204734
[iii] https://kuvis.fi/kuvataideopetuksen-tila-kuvisluokkien-varustelu-kuviksen-oppilaskohtainen-maararaha/.
