Yle uutisoi 16.9.2023 Taideopetuksen mahalaskusta Aalto-yliopistossa. Kuvaus järkyttävästä tilanteesta ei valitettavasti tule meille Aalto ARTS:in ja sen edeltäjän Taideteollisen korkeakoulun alumneille yllätyksenä. Näyttää siltä, että käytännössä kaikki ne uhkakuvat ja pelot, joiden perusteella “huippuyliopistoa”, “innovaatioyliopistoa” ja lopulta Aaltoa silloisen Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnassa TOKYOssa vastustettiin, ovat toteutuneet. Taiteesta on tullut sivuajatus, ja sen opetus ei tarjota mahdollisuutta oikeaan taiteelliseen oppimiseen – se on sotkuinen prosessi joka vaatii aikaa, erehdyksiä ja uusia yrityksiä.
Sydän särkyy alma materini puolesta. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun varadekaani Rasmus Vuori toteaa, että “me emme ole taideyliopisto”, ja ohittaa täysin opiskelijoiden huolen ja turhautumisen siitä, ettei taideopetus tarjoa minkäänlaisia mahdollisuuksia aitoon oman taiteilijuuden kehittämiseen. Kuitenkin edes jollain tasolla, edes omakohtaisella syvällisellä suhteella taiteen tekemiseen, on avainasia laadukkaan kuvataidekasvatuksen antamiseen.
Ongelmat koskevat kaikkia taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijoita. KUVIS ry:n puheenjohtajana ja kuvataideopettajana oma huoleni kohdistuu erityisesti taidekasvatuksen opiskelijoihin. Uudella opettajalla on valtavasti sellaista työn arjen haltuunottamista, joka ei sisälly mihinkään didaktiikan tai kasvatuksen historian opintoihin tai opetusharjoitteluihin. Miten raskaaksi työ käykään, jos näiden käytänteiden opettelun lisäksi ensimmäisinä työvuosina pitää jatkuvasti vahvistaa ja tarkistaa ja testata eri tekniikoita, kun mihinkään ei ole saanut riittävän syvää osaamista opiskeluaikanaan? Varsinkaan lasten ja nuorten kanssa työskennellessä pelkkä teoreettinen ja filosofinen näkökulma ei millään tavalla riitä mielekkääseen taidekasvatukseen.
Toivon Aalto-yliopiston johdolta vastuunkantoa ja pikaista selvitystä siitä, miten he aikovat ratkaista taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun selkeät resurssiongelmat. Ei voi olla mahdollista, että sellaisilla aloilla, joissa taiteellinen työskentely ja etsiminen on oman ammatti-identiteetin muodostumisen keskiössä, syventäville kursseille pääseminen on harvojen onnekkaiden etuoikeus, ja kaikille tarjottavat yhteiset opinnot eivät anna mahdollisuutta korkeakoulua edeltäneissä opinnoissa hankittujen taitojen syventämiseen ilman muualla tehtäviä opintoja. Suomessa on kuvataidekasvatuksen maisteritasoista koulutusta vain kahdessa yliopistossa, eikä toisen voi antaa ajautua halvaantumisen tilaan.
Tilanne pistää pohtimaan pystyykö Aalto-yliopiston johto arvojensa pohjalta resursoimaan taidekasvatuksen ammattilaisten kouluttamisen riittävällä tasolla, vai voisiko esimerkiksi Taideyliopisto selviytyä tehtävästä paremmin.
Stylus tulee tutkimaan kuvataidekasvatuksen koulutuksen tilaa Suomessa lisää tulevissa artikkeleissa.
