Lasipalatsi! Se kuulosti Lapin tytön korvissa kaukaiselta, satumaiselta paikalta! Mutta niin vain sinne pääsin tosielämässä viettämään muiden kuvataideopettajien kanssa Kuvis ry:n satakaksikymmenvuotisjuhlaa 6.6.2026. Tällä jutulla haluan välittää henkilökohtaisen kiitokseni tilaisuuden järjestäjille ja kaikille osallistuneille. Oli upeaa ja liikuttavaa kohdata!
Lasipalatsin kauneus lumosi
Lasipalatsin arkkitehtuuri hiveli silmiäni. Kaaret. Värit. Valaistus. Juhlavieraiden värikkyys ja omaleimaisuus näkyi niin vaatetuksessa, kenkävalinnoissa kuin hiuksissakin. Olemme moninainen joukko, mutta tähyilemme samaan suuntaan.
Kohotimme maljan ja kuulimme kohottavia puheita
Kuvis ry:n puheenjohtaja Anni Halonen piti lämminhenkisen tervetuliaispuheen, jonka myötä kohotimme juhlamaljan. Pitkään toiminnanjohtajana toiminut Erja Väyrynen sai ansaittuja onnitteluhalauksia. Kooma ry:n puheenjohtaja Teo Mattelmäki avustajanaan Lotta Hildén luki manifestinsa ja innoitti meidät yhteislauluun: ”Paljon onnea vaan, Kuvis ry!”
Käsikirjoittaja Anna Brotkin pohti juhlapuheessaan erityisen paljon tekoälyn vaikutusta elämäämme. Hän toivoi, että mikäli sen käyttö on välttämätöntä, tehköön tekoäly puolestamme tehtävät, jotka eivät ole meille niin kovin mieluisia, kuten vaikkapa veroilmoituksen täyttö. Mutta Luoja varjelkoon siltä, että se veisi meiltä leikin ja luomisen ilon! Annan puheen innottamana kokeilin Annin kuvan taustaan PhotoShopin generatiivista täyttöä ja kas: ehkäpä Annin kaulassa roikkuvan omenan ansiosta kuvageneraattoti kasvatti oksia Annin hiuksiksi.
Liikuttavia muotokuvia ja audiovisuaalisia elämyksiä
Bio Rex -elokuvataeatterin aitioissa oli mahdollisuus antautua Kallion luokion opiskelijoiden malliksi. Istuin hiljaa Vilja L:n edessä. Hän kirjoitti, katseli, kirjoitti. Pyyhki välillä tekstiään ja loi uutta. Koska hänen minusta intuitiivisesti luomansa kirjallinen muotokuva alkoi hämmentävällä tavalla osuvasti, paljastan siitä alkusäkeet:
arktisuutta ympärilläsi
revontulia päällä pääsi
raikasta talvi-ilmaa sisälläsi
Tuntui, kuin Vilja olisi vaistonnut minun asuvan Lapissa…
Vetäydyin ihmisten intensiivisen kohtaamisen parista joksikin aikaa myös katselemaan KuvisMoves -ohjelmaa eli kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden audiovisuaalisia elämyksiä vuosien varrelta. Erityisesti Anna-Sofia Suopajärven teos Jumalasta seuraava, tutkielma Homo sapiens -lajin nykytilasta (2026) puhutteli minua. Siinä kolme hahmoa oli vierekkäin kukin oman peilinsä edessä ”seurustellen” kuvansa kanssa. Lopussa he päätyivät suutelemaan kuvajaistaan kohtaamatta lainkaan toinen toistaan.
Performanssitaiteilijan ohjaamaa tanssahtelua
Illan päätösohjelmana toimi taiteilijapersoona Leila Halkeaman (Petra Innanen) performanssi. Leila oli työtakkiaan ja kuivunutta sutiaan myöten värikkään kuvisopettajan hulvaton stereotyyppi. Tärkeimmän materiaalin, vessapaperirullan, hän paljasti heti esiintymisensä aluksi. Hän sai yleisön mukaansa ääniä ja liikettä – niin tanssiaskeleita kuin muutakin kehonkieltä – yhdistävään performanssiin. Hymyä huulille!
Satumainen ilta päättyy ja kenties uusi satu alkaa
Lopuksi tai uudeksi aluksi: vettäkin oli kiitettävästi tarjolla ja sitä nautin ennen juhlasta lähtöä illan virkistäväksi lopuksi. Valo taittui kuin ilta, vedessä heijastuivat monet värit. Satumaista.
Kuvat © Seija Ulkuniemi
