Taidekasvatuslehti, est. 1907

Visuaalinen kieli muodon tulkkina

Espoolaisen Tapiolan lukion kuvataideopettaja.

Jaa somessa

Espoolaisen Tapiolan lukion kuvataideopettaja.

Jaa somessa

Suomalais-japanilainen taide- ja muotoilukasvatushanke

Lukuvuoden 2019-2020 aikana Espoossa toteutui innostava lukioiden välinen taide- ja muotoilukasvatushanke. Sen ytimessä ja voimaa antavana ideana ovat jo vuosia olleet kiinnostus kulttuurivaihtoon Suomen ja Japanin välillä sekä kulttuuriemme keskinäinen samankaltaisuus. 

Yhteistyö espoolaisten ja Japanissa Akitan prefektuurissa sijaitsevien lukioiden välillä alkoi vuonna 2018, kun Kaitaan lukion kuvataideopettaja Nina Luoma lähti opiskelijoineen toteuttamaan yhteisnäyttelyä. Tätä ennen Saarnilaakson koulun opiskelijat opettajansa Jouni Kupiaisen kanssa olivat tehneet samankaltaista kulttuurivaihtoa oppilastöiden yhteisnäyttelyn merkeissä. Kevään 2018 yhteisnäyttelyn jälkeen mukaan tuli myös Tapiolan lukio. Opettajat Nina Luoma ja Laura Murto Tapiolasta ovat ennestään toisilleen tuttuja kollegoita.

Pitkä välimatka ei ole este yhteistyölle

Hankkeisiin on aina helppo sukeltaa, kun muoto on ennen liikkeelle lähtöä riittävän valmiiksi luonnosteltu. Tätä luonnostelutyötä tehtiin useaan otteeseen niin Suomen kuin Japanin päässä. Kun etäisyydet ovat näinkin pitkät, toimintakulttuurissa eroavaisuuksia ja tavoitteet korkealla, työtä riitti. Japanissa oli omat hankkeen rahoittajatahot; Suomessa Opetushallitus mahdollisti hankkeen toteutumisen kansainvälistymisen valtionavustuksella.

Hakemukseen kirjasimme ajatuksia, joita halusimme kuvataideopettajina ja taidekasvattajina, kulttuurityöläisinä ja pedagogeina lähteä työstämään opiskelijoiden kanssa. Yhteydenpitoa Japaniin helpotti tulkin käyttö. Yhteiset tavoitteet oli näin helppo keskustella auki Skypen, Messenger-puhelujen ja muiden sovellusten tarjoamin avuin. Ratkaisuja aikataulutukseen ja toimintatapoihin pystyimme kehittämään myös sähköpostin välityksellä, mutta se oli yllättävän hidasta.

Japanissa yhteistyöhön osallistui Akitan taidekorkeakoulun alaisen lukion kuvataideopettaja Takashi Kishigami. Nishimen lukion kuvataideopettaja Ken Kuroki oli mukana suunnittelutyössä, mutta varsinaiseen kuositehtävään hän ei teettänyt oppilastöitä.  

Yhteiset ja jaetut tavoitteet

Meille kuvataideopettajille avautui hankkeen aikana kiinnostava mahdollisuus kurkistaa toistemme työhön, kulttuurisiin vaikutteisiin ja nuorten elämään ja ihanteisiin Japanissa ja Suomessa. Niin Espoo kuin Akitakin sijaitsevat meren äärellä. Espoossa Nuuksion kansallispuisto ja Akitassa suuret metsäalueet mahdollistivat nekin luontosuhteen kokemuksellisen vertailun. Näin hankkeemme keskiöön nousivat luonto, luonnon säilyttäminen tuleville sukupolville, kestävät elämäntavat ja maittemme visuaalinen kulttuuri ennen ja nyt. Avustushakemukseen kirjasimme tavoitteiksi kulttuurisen tiedon lisäämisen, yhteistyötaitojen ja suunnitteluprosessien kehittämisen sekä taidekasvatuksellisen tiedon jakamisen. Näin jälkikäteen meistä opettajista tuntuu siltä, ettei mikään yleisistä tavoitteistamme jäänyt toteutumatta.

Työskentelyn lähtökohtina toimivat luonto, sen elementit, meri ja metsä. Työskentely opiskelijatasolla lähti liikkeelle Japanissa jo huhtikuussa 2019; meillä Suomessa töihin päästiin opiskelijoitten kanssa elokuussa ensimmäisen jakson alettua. Olimme sopineet, että opiskelijatöitä ja niiden työstön vaiheita kuvaavia kuvia jaamme Instagramissa. Saimme nähdä japanilaisten töitä jo heti kurssimme aluksi. Instagramiin sovimme  hashtagin #suomiakitaexhange, jotta julkaisumme löytyvät helposti. Tässä sovelluksessa oli mahdollista myös kommentoida kuvia – ohjelman ominaisuuksiin kun sisältyi myös tekstin kääntö. Se helpotti opiskelijoiden keskinäistä kommunikointia Japanin ja Suomen välillä. 

Työskentely alkoi Suomen päässä japanilaiseen kulttuuriin tutustumalla. Tietokirjailija Minna Eväsoja piti mieliinpainuvan esityksen japanilaisesta kulttuurista. Myös konseptitaiteilija maailmankansalainen Mikko Eerola (#angrymikko) kertoi työstään kuvittajana. Varsinainen työskentely aloitettiin retkellä Nuuksion kansallispuistoon kesäisenä lauantaipäivänä. Kuvia syntyi maalaten, piirtäen, valokuvaten ja kuvia käsitellen. ​

Työskentely jatkui kuvataideluokassa. Niin sanottuun Espoon lukioitten yhteistarjontaan kuuluvalle kurssille osallistui opiskelijoita niin Kaitaan lukiosta kuin Tapiolasta ja Viherlaakson lukioistakin. Yhteistyö opiskelijoiden välillä muotoutui pikkuhiljaa tutustumisen yhteydessä. 

Kurssin aikana toteutettiin printtikuoseja luontoaiheista. Yhteys Japaniin näkyi aihevalikon jakamisena. Japanilaiset käyttivät omiin töihinsä suomalaisia aiheita ja me Suomessa saatoimme hyödyntää japanilaisopiskelijoiden tuottamia kuvia osana toteuttamiamme printtikuoseja. 

Opiskelijoille jatkuvan kuvion tekemisen oppiminen oli kiehtovaa. Erilaisia sommittelurytmejä, aihevalintoja ja väritysideoita oli lukemattomia. Graafisen suunnittelun harjoituksena kuositehtävä toimi hyvin. Tehtäväideoita oli tullut kokeiltua eri variantteina jo muutamalle Ku02-kurssille ennen hankkeemme alkua. 

Näyttely Annantalolla

Niistä valittiin parhaat itsenäisyyspäivän jälkeen joulukuussa 2019 avattuun näyttelyyn Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Annantalolla Helsingissä.

Näyttelytilan löytäminen oli haastavaa; Espoon puolelta sellaista ei löytynyt. Isommat yhteisnäyttelyhankkeet, kuten kuvataiteen lukiodiplomitöiden yhteisnäyttelyt, ovat tätä nykyä miltei mahdoton toteuttaa. Annantalolta näyttely siirtyi Viherlaakson lukion tiloihin muutamaksi viikoksi. Koulujen tarjoamat näyttelytilat ovat kuitenkin suljettuja oman yhteisön käyttämiä tiloja. Suurelle yleisölle eivät koulujen näyttelyt ole avoinna.

Suomalaisopiskelijoitten työt teetettiin näyttelyyn Opetushallituksen avustuksen varoilla. Esille tuotiin kolmimetriset komeat kuosikankaat, mukeja ja kangaskasseja sekä hankkeen vaiheista otettuja dokumenttivalokuvia niin Suomesta kuin Japanista. Printtikankaiden hankinta päätettiin tehdä postimyynnin kautta. Digiprint-kankaiden tuotanto olikin Hollannissa. Kun pakettia postilakon alettua odotettiin päivä toisensa jälkeen, ei ollut ihan helppoa luottaa siihen, että saisimme näyttelyä edes ripustettua ennen avajaisia! Mukit ja kuosikassit teetettiin helsinkiläisessä valokuvausliikkeessä. Kotimaisuudella on omat hyvät puolensa.

Japanilaisten töissä toteutui kuosiajattelu. Heiltä näyttelyssä nähtiin käsipyyhkeitä, kumileimasintöitä ja paikallisesta tapakulttuurista ja juhlista kertovia kuvataiteen maalaus- ja piirustustöitä sekä muutamia kuvataiteen projekteista kertovia esimerkkejä valokuvin ja tekstein. 

Annantalon näyttely rakennettiin yhdessä japanilaisten saavuttua Suomeen. Delegaatiossa olivat kuvataideopettajat Ken Kuroki ja Takashi Kishigami, Akitan taideyliopiston professori Isamu Ozawa, joka on hankkeemme yhteyshenkilö, sekä yliopiston assistentti Hiroko Arima ja kuvataideopettaja Ryo Okumura Hokkaidosta. Tapaaminen ennestään hiukan vierailta tuntuvien kollegojen kanssa oli suuri ilo. Yhteistyö ja ymmärrys toimi kasvotuksin vielä paremmin. Professori Ozawalla on ennestään yhteyksiä Suomeen. Hän on vieraillut jo vuosia maassamme. Yhteistyön aloittaminen ja siihen uusien jäsenien mukaan tuominen on hänelle osa ammatillista kansainvälistymistyötä.

Ilo yhteisestä hankkeesta jäi päällimmäisenä mieliimme. Jatkoa tälle toimivalle kulttuurivaihdolle on tulossa. Seuraava yhteisnäyttely voi sijaita vaikka verkossa. 

  • Yhteistyöhankkeestamme julkaistiin fil. maist. Päivi Kiisken kirjoittama juttu Suomi-Japani-Ystävyysseuran KOKORO-lehdessä. 
  • Annantalon avajaisiimme 8.12.2019 saapunut Espoon Länsiväylä-paikallislehden kulttuuritoimittaja Anneli Tuominen-Halomo teki pienen uutisen kuvineen.
  • Myös Improbatur-lehti julkaisi kiinnostavan jutun kuvisluokan varastoon jääneistä opiskelijatöistä. Siitä löytyy hankkeeseen liittyviä aineksia.

Lisää samankaltaisia artikkeleita