Värikäs tunnetaitojen paletti maalaa sillan kuvataidekasvatukseen – kuinka tunnetaitoja vahvistetaan kuvataidekasvatuksen avulla perhepäivähoidossa?

Kirjoittajat ovat Taiteen maistereita ja kuvataideopettajia.

Jaa somessa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email
Kirjoittajat ovat Taiteen maistereita ja kuvataideopettajia.

Jaa somessa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Tunnetaidoilla on keskeinen merkitys elämämme eri vaiheissa. Opettajana huomaa usein koulun käytävillä törmäävänsä tilanteisiin, joissa hyvistä vuorovaikutustaidoista ja ongelmien ratkaisukyvystä on hyötyä. Ristiriitojen ratkaisuun tarvitaan pohjalle vahvoja tunnetaitoja, jotka ovatkin erityisessä asemassa kaikessa kanssakäymisessämme ihmisten parissa. Tunnetaitojen harjoittelu on tärkeää aloittaa varhaisessa vaiheessa jo lapsen kehityskaaren alkutaipaleella, jotta siitä saatavat hyödyt olisivat mahdollisimman suuret. Kuvataide tarjoaa erinomaisia välineitä tunnetaitojenkin harjoitteluun laaja-alaisen luonteensa vuoksi, joten koimme luontevaksi käsitellä kuvataidekasvatusta tunnetaitoja vahvistavasta näkökulmasta pro gradu -tutkielmassamme, jonka toteutimme taideperustaisena toimintatutkimuksena. Mielenkiintomme kohdistui perhepäivähoitajiin ja heidän toteuttamaansa kuvataidekasvatukseen, koska tutkimusta tällä varhaiskasvatuksen alueella on tarjolla vain vähän.

Tutkimuksessamme toteutimme Kemissä toimiville perhepäivähoitajille ja heidän lapsiryhmilleen taidepajan Kemin taidemuseossa, jossa tarkasteltiin ja tehtiin taidetta moniaistisen ympäristön kokemisen kautta tunnetaitoja vahvistaen. Lisäksi koostimme perhepäivähoitajille tukimateriaalia tunnetaitopainotteisen kuvataidekasvatuksen toteuttamiseen omassa työssään.

Käytämme termiä tunnetaitopainotteinen kuvataidekasvatus, joka kuvaa mielestämme koko tutkimustyömme ajatusta, jossa tunnetaidot ovat tärkeässä roolissa taideperustaisen toimintatutkimuksemme käytänteissä. Taiteen, ympäristön ja materiaalien moninaisuus näkyi myös toimintamme eri vaiheissa tunnetaitoja vahvistavana tekijänä. Pienet lapset havainnoivat ympäristöään kokonaisvaltaisesti, jolloin myös aistienvälinen työskentely on omiaan kehittämään lapsen vuorovaikutustaitoja, ja lisäämään ymmärrystä ympäröivää maailmaa kohtaan. Moninaiset materiaalit ja taiteidenvälisyys herkistävätkin lasten aistimaailmaa ja luontaista uteliaisuutta, joka on suotuisa lähtökohta tunnetaitojen opettelulle. Lapsi voi löytää taiteen kautta uusia työkaluja omien tunteidensa käsittelyyn ja esilletuontiin, mutta esimerkiksi taidekuvien tarkastelu auttaa myös havaitsemaan muiden tunteita, ja kehittää näin ollen empatiaherkkyyttä.

Leikillisyys ja lapsilähtöisyys on kaikessa lasten kanssa toimimisessa keskeinen elementti. Kemin taidemuseossa järjestämämme taidepajan toiminnan taustalla seikkaili taidemuseon maskotti kulttuurikettu-Kuisma, joka johdatteli taidemuseon aarteiden äärelle, ollen samalla perhepäivähoidon lapsille turvallinen ja samaistuttava kohde vieraassa ympäristössä. Leikillisyyden ja tarinallisuuden kautta lähestyimme taidepajassamme eri toimintapisteiden aiheita ja tunteita.

Taiteellisessa toiminnassa tunne ilmaistaan viivana, värinä, äänenä tai vaikkapa liikkeenä. Taidepajamme yhtenä toimintona oli esimerkiksi huivitanssi, jossa tunne ilmaistiin kehollisena viestinä musiikin soidessa taustalla. Lapsi sai tilaisuuden imitoida myrskyävää merta tai kokeilla piiloutua huivin alle, ja lähestyä tilannetta turvallisesti sen takaa. Lapset pääsivät myös tutustumaan meren rantahiekkaan moniaistisesti ja tutkien sen aarteita, sekä maalaamaan omat tunteiden merensä ja näin pohtimaan esimerkiksi tunteiden ja värien rinnastuksia.

Tutkimuksemme tulosten perusteella vuorovaikutuksellisella, lapsilähtöisellä ja moniaistisella taiteellisella toiminnalla, jossa kokeillaan materiaaleja, eläydytään taiteeseen ja reflektoidaan taidekuvia, voidaan tukea ja kehittää tunnetaitoja perhepäivähoidon lapsiryhmässä. Perhepäivähoitajien minäpystyvyyden voidaan nähdä myös kohentuvan käytännönläheisen tukimateriaalimme ansiosta, jota perhepäivähoitajat voivat hyödyntää monipuolisesti omassa työympäristössään. Ideoiden jakaminen ja jalostuminen kannustavat perhepäivähoitajia kuvataidekasvatuksen toteuttamiseen arjessaan, sekä pohtimaan taiteen toimintatapoja yhdessä lasten kanssa. Taiteen syklinen vaikutus näkyy lasten tunnetaitojen vahvistumisena sekä perhepäivähoitajien työssäjaksamisena, mikä heijastuu peilin tavoin takaisin lasten hyvinvointia tukevaan ympäristöön ja toimintaan.

Perhepäivähoidossa pienissä, mutta hyvin eri-ikäisistä lapsista koostuvissa ryhmissä yhdessä oppiminen on erityisessä asemassa, kun opitaan vuorovaikutuksellisesti pienet isommilta, sekä vastavuoroisesti myös toisinpäin. Lapsi joutuu haastamaan vuorovaikutuksellisia taitojaan ja samalla tunnetaidot saavat hyvän kasvualustan. Taidetoimintamme tarjosi runsaasti tilaa ja aikaa kokemusten vaihdolle, jossa eri-ikäisten lasten havainnot taideteosten äärellä täydensivät toisiaan, ja innostivat rohkaisten lapsia puhumaan aiemmista kokemuksistaan ja tunteistaan.  Lapset löysivät yhteisen kielen taiteesta esimerkiksi rinnastaen toisiinsa tiettyjä värejä ja tunteita. Ryhmän toiminta oli siis monin tavoin vuorovaikutteista, jossa pienempi otti mallia isommalta tunteidenkin tunnistamisessa.

Tunnetaitopainotteisen kuvataidekasvatuksen menetelmillä kohennetaan perhepäivähoitajien minäpystyvyyttä vaikuttaen syklisesti niin lasten, perhepäivähoitajien, kuin koko työyhteisönkin hyvinvointiin. Taidemuseovierailusta muodostui merkittävä tapahtuma niin lasten näkökulmasta, kuin aikuisillekin, havainnollistaen erilaisia taidetoimintoja. Näin perhepäivähoitajat voivat jakaa kokemuksiaan ja tarjota jatkossakin laadukasta varhaiskasvatusta, auttaen lasten tunnetaitojen vahvistumista myös monipuolisesti taiteen avulla.

Erityiskiitos pro gradu -tutkielmamme vaiheissa mukana olleelle Lapin yliopiston professori Mirja Hiltuselle.

Lisää samankaltaisia artikkeleita