Taidekasvatuslehti, est. 1907

Tervetullutta kultakauden multaistamista

Kuvataideopettajat KUVIS ry:n puheenjohtaja ja Styluksen vastaava päätoimittaja. Helsinkiläinen yhteiskoulun yläkoulun kuvataiteen ja lukion ilmaisutaidon opettaja.

Jaa somessa

Kuvataideopettajat KUVIS ry:n puheenjohtaja ja Styluksen vastaava päätoimittaja. Helsinkiläinen yhteiskoulun yläkoulun kuvataiteen ja lukion ilmaisutaidon opettaja.

Jaa somessa

Suomen taiteen multakausi avaa näkökulmia siihen miten ja miksi Suomen taiteen kultakausi muotoutui ja kenen Suomea sen kaanon oikeastaan kuvaa. Ennen kaikkea teos kysyy, voisiko tämän olla toisin.

Riikka Haapalaisen, Tiina Pusan ja Helena Sederholmin esseistinen yhteisteos, 2023 marraskuussa ilmestynyt Suomen taiteen multakausi on suontuoksuinen uudelleenluenta kansallisromanttiseen Suomen taiteen kultakauden kaanoniin. Kuten tekijät itsekin huomauttavat, sen voi lukea myös kiinnostavasti parina esimerkiksi Ateneumin huhtikuussa 2023 avautuneen kokoelmanäyttelyn Ajan kysymys rinnalla. Molemmat pyrkivät, jos hiukan eri näkökulmista, rikkomaan lineaarista, vääjämättömän ja yksitotuuksisen sävyistä kertomusta suomalaisen kuvataiteen merkkiteoksista ja -taiteilijoista. 

Multakausi koostuu vaihtelevista näkökulmista kirjoitetuista esseistä, joissa ehdotetaan erilaisia tapoja katsoa suomalaisen taiteen kaanonia uusin silmin (tai tutkia sitä jollain ihan muulla aistilla). Teos ei yritä kirjoittaa uutta “virallista totuutta”. Se tutkii sen sijaan, mitä kansallisvaltion syntyvoimaksi valjastetun kultakauden juurista ja niiden välistä löytyy, jos kääntää katseen sinne eikä kanonisoituihin kansallismaisemiin. Jos on kaivannut vaikkapa päivitettyä “käyttötaidehistoriaa” kuvataideopetukseen voi tämä ajatus tuntua turhauttavalta. Vaan ei syytä huoleen! Multakaudesta löytyy juuri riittävästi kiinnostavia ehdotuksia sellaisista teoksista, jotka ovat jääneet taiteemme kaanonissa vähemmälle huomiolle, että oman taidekuvastonsa päivittämisen pääsee helposti aloittamaan.

Tekijät lähestyvät valitsemiaan taideteoksia monialaisesti. Muunmuassa filosofiset, uskonnolliset ja luonnontieteiset näkökulmat ja kiinnostavat rinnastukset nykytaiteeseen muuttavat lukijan suhdetta kultakauden kruununjalokiviin vääjämättä. Pohdinnat saavat osan taiteemme merkkiteoksista näyttäytymään synkkinä taltointeina kolonialismin ja rasismin historiasta, mutta toisaalta avaavat aivan uudenlaisia arvostaviakin näkökulmia vaikkapa Pekka Halosen tuotantoon. Vaikka teemat ovat raskaitakin, on kirja suorastaan nautittavaa luettavaa. Se ei haasta haastamisen vuoksi vaan perustellusti. Vanhat asenteet uppoavat pehmeästi ja vääjäämättä suon turpeeseen.

Osa teksteistä aukeaa helposti heti ensimmäisellä luennalla. Esimerkiksi Torsten Wasastjernan Sadun prinsessaa käsitellään niin perusteellisesti, että sen voisi ottaa tekstin perusteella käsiteltäväksi lähes minkä ikäisten kanssa tahansa. Toiset, vaikkapa taiteen materiaalisuuten ja katoavaisuuteen liittyvät haastavatkin ajatukset jäävät muhimaan niin että niihin tekee mieli palata uudestaan vielä joskus myöhemmin. Ajassa moneen suuntaan liikkuva ja teoksia “vääriin” suuntiin rinnastava luenta vaikuttaakin väistämättä myös kokonaiseen omaan taidekäsitykseen ja jättää lukijan pohtimaan ylipäätään omaa paikkaansa Suomeksi kutsutussa ihmisyhteisössä ja laajemmin tällä Telluksella. 

Kirjan multametaforioita jatkaakseni, ajoittain lukija saattaa kiinnostua jostain sellaisesta kultakauden juuria kaivellessa irtoavasta maa-aineksen kokkareesta, jonka kirjoittajat antavat vierähtää sivuun. Hyvin merkityt ja laajat lähteet tarjoavat kuitenkin hyvät lähtökohdat jokaisen omille kaivautumisille syvemmälle niihinkin suuntiin, jotka tässä teoksessa jäävät tutkimatta. Tästä syystä Suomen taiteen multakausi on myös hyvä portti tämänhetkiseen nykytaidekeskusteluun sellaiselle lukijalle, joka ehkä on työnsä tuoksinnassa saattanut hiukan pudota akateemisen taidekeskustelun kelkasta.

Onko lukija lopulta Haapalaisen, Pusan ja Sederholmin luentatapojen kanssa samaa mieltä, jää sekin lopulta toisarvoiseksi. Kuten tekijät itsekin toteavat, heidän esseistinen pohdiskelunsa ei johda yksiselitteisiin vastauksiin vaan lisäkysymysten äärelle. Vaikka lukija päätyisi peittelemään teoksen esiin kaivelemat suomalaisen kultakauden kasvuston juuret takaisin ympäriinsä levitellyillä mullilla, jotain on muuttunut. Kuin uudelleenistutettu kasvi, käsitellyt teokset näyttäytyvät väistämättä tuoreesta näkökulmasta, ehkä jotain varjossa kitunutta sai lisää kasvutilaa.

Suomen taiteen multakausi on ehdottomasti tarpeellista luettavaa jokaiselle suomalaisen kuvataiteen teoksia työssään käsittelevälle.

Ostettavissa Aalto University Shopista tai verkosta

Haapalainen, Riikka; Pusa, Tiina ja Sederholm, Helena: Suomen taiteen multakausi. Aalto ARTS Books 2023.

Lisää samankaltaisia artikkeleita