Eduskunnan loppuvuodesta 2024 vahvistama lakiesitys ja vuoden 2025 alussa voimaan astunut laki lukion pakollisten taito- ja taideaineiden ylioppilaskokeista on ymmärrettävästi aiheuttanut paljon kommentteja sekä pohdintaa. Se, että uudistuksen myöstä kuvataiteesta tulee vuodesta 2029 alkaen ylioppilaskokeiden aine, tulee väistämättä vaikuttamaan lukion kuvataideopettajan työhön. Vaikutukset valuvat todennäköisesti myös jossain määrin yläkoulun kuvataideopetukseen.
Odotettu uudistus opiskelijan hyödyksi
Mitenkään valmistelematta tai puskista uudistus ei tule. Kuvataiteen lukiodiplomeja on tehty jo useita vuosikymmeniä ja tahtotila niiden merkityksen vahvistamiselle jatko-opintohaussa on ollut pitkään läsnä. Asiantuntijatyöryhmät ovat olleet jo opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen kutsumana miettimässä, kuinka taito- ja taideaineiden näyttöä osana lukion päättökoekokonaisuutta voitaisiin vahvistaa.
Voidakseen olla ylioppilaskirjoitusten osana korkeakouluhaussa, tulee näytön täyttää niin sanotun high stake -kokeen edellyttämät reliabiliteetti- ja validiteettivaatimukset. Taito- ja taideaineiden osalta se tarkoittaa sitä, että näyttö annetaan samanlaisissa olosuhteissa, samankaltaisin tekniikoin, valtakunnallisesti yhteneväisin, tarkoin kriteerein ja arviointi tapahtuu niin ikään valtakunnallisesti yhdenmukaisesti. Suuri muutos lukiodiplomeihin on toki se, että tulevat ylioppilaskirjoitukset ovat näyttöä lukion opetussuunnitelman mukaisesta osaamisesta, ei harrastuneisuuden erityisosaamisen näyttöä.
Tiukahkoon muottiin puserrettu näyttö ja kirjallinen koe saattavat tuntua siltä, että yritetään ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtajan Tiina Tähkän sanoin pusertaa neliö ympyrään. Se kuitenkin kannattaa, vaikkei kivuttomasti onnistukaan. Myös taito- ja taideaineisiin orientoituneilla opiskelijoilla on oltava mahdollisuus osaamisensa näyttämiseen siten, että se voi olla mukana korkeakouluvalinnassa. Laaja-alainen yleissivistys rakentuu monin eri poluin. Lukiolaiselle yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin ja opinnoissa menestymisen tekijöistä on motivaatio. Oppivelvollisuusiän noustua, lukioissa on entistä enemmän nuoria, joilla motivoituminen on moninaista. Uudistus tukee monenlaisten kiinnostusten kohteiden kautta motivoitumista.
Uudistuksen taustatyö herätti keskustelemaan oppiaineen olemuksesta
Osallistuin itse opetushallituksen kutsumaan asiantuntijaryhmään, joka työskenteli keväästä 2024 joulukuulle 2024 ylioppilastutkintolautakunnan kanssa yhteistyössä, pohjustaen ylioppilaskokeen käytännön järjestelyjä sekä mahdollisia kokeiden ja näytön tavoitteita, arviointia ja toteutusta. Teimme jopa teemaehdotuksiin ja tehtävänantoideointeihin perustuvia ”mallinnoksia”. Työskentelyn alkaessa olin Aalto-yliopistossa kuvataidekasvatuksen lehtorina, mutta ennen Aaltoon siirtymistäni olin ollut lukion kuvataideopettajana yli kaksikymmentä vuotta. Nyt olen jälleen palannut takaisin lukiokoulutukseen. Olen ollut ohjaamassa ja arvioimassa kuvataiteen lukiodiplomeja 1990-luvun lopulta lähtien. Tunnistan diplomiprosessin heikkoudet, vahvuudet, mahdollisuudet ja ongelmat sekä hahmotan haasteet valtakunnallisesti yhteneväisen toteuttamisen sekä arvioinnin näkökulmasta.
Työryhmän työskentelyyn kuului pohtia muun muassa, mitä lukiodiplomeista halutaan mukaan, mikä on kaikkein merkityksellisintä oppiaineen olemuksen näkökulmasta, mikä on arvioitavissa opetussuunnitelman tavoitteista muodostuvien kriteerien valossa ja miten edellä mainitut voisivat asettua ylioppilaskirjoitusten myötä tuleviin reunaehtoihin. Eräänä ongelmana ja toisaalta vahvuutena on, että oppiaineemme olemukseen kuuluu olennaisesti, ettei etukäteen valmiita ratkaisuja voida määritellä. Portfoliomaisen osuuden poisjääminen lukiodiplomissa totutun kaltaisesti näyttää väistämättömältä, mutta prosessin merkitykset koettiin kaikkien valmisteluun osallistuvien asiantuntijajäsenten näkemysten mukaan tärkeänä.
Lukion opetussuunnitelma antaa kuvataiteen osalta paljon vapautta ja se ohjaa tutkivaan, tarkastelevaan sekä monialaiseen oppimiseen. Tekemällä oppiminen, taiteellisen ajattelun kehittäminen, visuaalisen kulttuurin tuntemus, moniaistinen tutkiminen, ilmiöpohjaisuuteen perustuva työskentely, luovien ratkaisujen tekeminen sekä oman ajattelun sanallistaminen ovat diplomityöskentelyssä mukana olleita elementtejä, joihin myös tulevat ylioppilaskirjoituksetkin nojaavat. Toki prosessi tulee olemaan tiukemmassa aikaikkunassa ja entistä tarkemmin rajatuin arviointikriteerein arvosteltua.
Kuvataiteen opiskelun olemuksen ei tarvitse muuttua
Opetushallitus tulee tekemään opettajille tukimateriaalia, joka ei ole velvoittavaa, mutta toisaalta auttaa opettajaa hahmottamaan nykyistä opetussuunnitelmaa tarkemmin, mitä tulevissa ylioppilaskokeissa voidaan mahdollisesti edellyttää. Tärkeätä on kuitenkin muistaa, että kenenkään ei ole pakko kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa kuvataidetta. Koulu voi edelleen järjestää myös vapaamuotoisempaa päättötyötyöskentelyä, joka voi omalta osaltaan pohjustaa ylioppilaskokeessa tarvittavaa syvällistä ymmärrystä. Laadukas, opetussuunnitelmaan perustuva, omaa kehittymistä tukeva taidekasvatus on jokaisen oikeus, eikä kuvataideopetuksesta ole mitään syytä tehdä ylioppilaskirjoitusten preppauskursseja.
Totta kai hyvällä arvosanalla ylioppilaskirjoituksien suorittaminen edellyttää valmistautumista. Kuvataiteen ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista ei kuitenkaan ole syytä mieltää olevan jotenkin pois omaehtoisesta, luovasta tekemisestä ja ajattelusta, vaan sen voi nähdä laaja-alaisen ajattelun ja osaamisen vahvistamisen näkökulmasta. Opetussuunnitelmaan ei tule tällä erää muita uudistuksia kuin ne, joita ylioppilaskirjoitusten toteuttaminen edellyttää. Tulevat ylioppilaskirjoitukset eivät testaa, kuinka opiskelija hallitsee tietyn materiaalin teknisen käytön tiettyjen taidokkuusperiaatteiden mukaisesti, vaan perusajatus on se, että opiskelija hahmottaa visuaalisten vaikuttamisen keinojen merkityksiä ja tarkastelee omaa tekemistään suhteessa laajempaan kontekstiin. Toki kirjallisessa osuudessa tullaan todennäköisesti mittaamaan tiettyjen kuvataideoppiaineen perusasioiden hahmottamista, mutta tehtävissä tullee olemaan valinnan vapautta sekä erilaisia painotuksia.
Lukiossa on tavoitteena laaja yleissivistys ja ymmärrys itsestä sekä ympäröivästä todellisuudesta. Uudistuksen ydin on, että lukiokoulutuksessa taattaisiin mahdollisimman tarkoituksenmukaiset, jokaisen oppijan osaamista ja kehittymistä tukevat, laaja-alaisuuteen ja monipuoliseen osaamiseen sekä hyvinvoinnin vahvistumiseen tähtäävät ratkaisut. Kuvataiteen opetus on lähtökohtaisesti moninaisesti pohtivaa, tutkivaa ja tarkastelevaa. Ylioppilaskirjoituksien merkitystä ei tarvitse miettiä yksinomaisesti välineellisen arvon näkökulmasta eli näyttönä korkeakouluhaussa, vaan mahdollisuus on myös siinä, että se ohjaa taiteellisen ajattelun kehittymiseen ja sanallistamiseen, visuaalisen kulttuurin tuntemisen vahvistamiseen, kuvallisen vaikuttamisen keinojen hahmottamiseen ja muuhun oppiaineemme sisältöihin liittyvän osaamisen vankistumiseen.
Mitä voi oppia tekemällä? Kuinka tieto rakentuu moniaistisesti kokien? Kuinka hahmotan maailmaa kuvallisesti tehden? Mitä voin ymmärtää taiteen avulla? Voimme pysyä turvallisesti perusasioiden äärellä, mutta annetaan nuorille mahdollisuus kokea, että taiteellinen ajattelu ja osaaminen ovat (vähintään) yhtä arvokkaita kuin mikä muu tahansa ylioppilaskirjoituksia varten hankittu tieto.
…………..
Image by Devils Apricot from Pixabay
