Valmistuin kesällä 2024 Tampereen ammattikorkeakoulusta musiikkipedagogina ylemmästä tutkinto-ohjelmasta. Kehitin, toteutin ja tutkin opinnäytetyössäni kuvataidetta ja musiikkia yhdistäviä poikkitaiteellisia tehtäviä, joita voi tehdä soittotuntien puitteissa ja jotka eivät vaadi välttämättä musiikkioppilaitokselta lisää resursseja tai opettajalta lisää kouluttautumista. Haastattelin oppilaitani heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan tehtävien tekemisen jälkeen. Yhteistyökumppaninani tehtävien suunnittelussa toimi kuvataiteilija (KuM) ja värikylpyohjaaja Sanna Pajunen-Kyynäräinen.
Taidekasvatuksella kohti maailmaa
Työssäni käytin johtoaiheena ajatusta hollantilaisen kasvatustieteen professori Gert Biestan kirjasta Antaa taiteen opettaa: taidekasvatus Joseph Beuysin ‘jälkeen’ (2017), jonka mukaan taidekasvatuksen tärkeä tarkoitus on ohjata oppilasta kohti maailmaa ja dialogiin maailman kanssa. Yksilöllisen ilmaisun ja luovuuden ylikorostaminen taidekasvatuksen päämäärinä ei Biestan mukaan ole niin oleellista kuin se usein tuntuu nykyaikana olevan. Viimeaikainen retoriikka on hänen mielestään korostanut taiteen vaikutuksia hyödyn ja hyvinvoinnin nimissä, jolloin taiteen merkitys kasvatuksessa nähdään yhä enemmän sen välinearvossa.
Haluan itse ajatella, että taidekasvatuksessa ei ole kyse siitä, mitä se tuottaa tai mikä on siitä koituva hyöty, vaan paremminkin, mitä se merkitsee ihmisen kehittymisen, kasvun ja ymmärryksen opettajana. Kuinka meidän tulee elää tässä maailmassa niin, että kaikella elollisella elämällä olisi mahdollisuus kukoistaa ja voida mahdollisimman hyvin? Biestan muukaan oikea kasvatus herättää lapsissa ja nuorissa halun olla ja elää yhteisessä maailmassa eikä vain omissa oloissaan. Kuinka he oppisivat elämään olematta itse maailman keskipisteenä? Taidekasvattajana taiteilija ei ole vain taideteoksia tuottava opettaja, vaan kasvatus on osa taiteen tekemistä. Taide itse voi ja sen annetaan opettaa. (Biesta 2017.)
Opetussuunnitelman tavoitteita
Taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteissa (TPOPS 2017) kannustetaan poikkitaiteelliseen työskentelyyn, johon soitonopettajilla ei kokemukseni mukaan ole olemassa juurikaan käytännön keinoja. Samassa TPOPS:ssa sanotaan, että ”taiteeseen sisältyvät esteettisyyden, eettisyyden ja ekologisuuden kysymykset ohjaavat pohtimaan ja arvioimaan, mikä elämässä on merkityksellistä ja arvokasta”. Taiteen perusopetuksen tehtäväksi on mainittu myös ”kestävän tulevaisuuden rakentaminen taiteen keinoin” ja siellä mainitaan, että ”taiteen perusopetuksessa luodaan pohjaa sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävälle tulevaisuudelle”. Nämä lauseet liittyvät mielestäni myös Gert Biestan ajatukseen taidekasvatuksen mahdollisuuksista ohjata oppilasta kohti maailmaa. TPOPS:n edellä mainitut tavoitteet ohjasivat opinnäytetyötäni ja pohdin, mitä huilunsoitonopettajan työni voisi käytännössä sisältää, jotta tällaiset tavoitteet toteutuisivat.
Poikkitaiteellisia tehtäviä
Opinnäytetyössäni kehitin kuvataiteilija (KuM) ja värikylpyohjaaja Sanna Pajunen-Kyynäräisen kanssa käymäni ideointikeskustelun jälkeen neljä kuvataidetta ja musiikkia yhdistävää tehtävää:
1. Kaksi oppilasta (ryhmä 1) kirjoitti haikun aiheesta “vesi”. He maalasivat tai piirsivät sen jälkeen runostaan kuvan ja vaihtoivat sitten kuvia keskenään. Kun kaverin kuva oli saatu, siitä soitettiin ja äänitettiin improvisaatio.
2. Toisessa tehtävässä tutkittiin musiikkia ja kuvataidetta yhdistäviä elementtejä. Valitsin seuraavat elementit: väri, muoto, toisto, vastakohta eli kontrasti, variointi eli muuntelu sekä soolo – tutti (kaikki). Valitsin lyhyitä, parin minuutin mittaisia musiikkiesimerkkejä jokaisesta elementistä. Oppilaat oli jaettu iän mukaan kahteen ryhmään (ryhmät 2 ja 3). Kuuntelimme yhdessä musiikkinäytteet. Jokaisella oppilaalla oli oma paperi, johon oli kirjoitettu jokaisen elementin kohdalle valitsemani musiikin säveltäjän ja teoksen nimi. Lisäksi joihinkin elementteihin lisäsin kuuntelua aktivoivia kommentteja tai tehtäviä. Jokaisen musiikkiesimerkin kohdalla oli paperissa tehtävänä tehdä kuunnellessa lyijy- tai värikynillä muistiinpanoja sävellyksestä tai piirtää mitä mieleen juolahtaa. Jokaisen kuunteluesimerkin jälkeen vaihdettiin myös ajatuksia kuullusta.
3. Ryhmä 2 kuunteli kotona valitsemani Youtube-version kappaleesta Guantanamera ja tehtävä oli kuunnellessa piirtää tai maalata joko muuten vain tai musiikista kuva, ottaa kuva seuraavalle huilutunnille ja sitten soittaa opettajan kanssa yhdessä kuvasta improvisaatio. Juttelimme ensin hiukan oppilaan tekemästä kuvasta. Annoin soitto-ohjeeksi joko soittaa kuvasta mieleen tulevaa tai reagoida edellisiin soittoihin. Soitimme improvisaatiota vuorotellen, ikään kuin vuoropuheluna, kaksi kierrosta oppilas–opettaja–oppilas–opettaja tai toisinpäin niin, että opettaja aloitti.
4. Ryhmä 3:n kotitehtävään otin kuunneltavaksi ryhmän aiemman improvisaation, jolle he olivat antaneet nimeksi ”Palmgrenin kikattava ullakkokummitus”. Olimme aiemmin keväällä saman ryhmän kanssa soittaneet ja äänittäneet sen. Pyysin ryhmäläisiä piirtämään tai maalaamaan kotona äänityksestä kuuntelun aikana mieleen tulevan kuvan. Ryhmä 3 kanssa oli tarkoitus tarkastella kuvia yhdessä ja sen jälkeen mahdollisesti kehittää aiempaa improvisaatiota sävellyksen suuntaan. Suunniteltuna ajankohtana kaksi oppilasta oli poissa ja yhteinen tutkiminen jäi tekemättä. Sen sijaan katsoimme kuvia heidän omilla tunneillaan, otin kuvat talteen ja niistä on mahdollista jatkaa vielä myöhemmin sävellyksen suuntaan.
Tehtävien jälkeen
Kyseessä oli laadullinen tapaus- ja toimintatutkimus, jossa toteutin tehtävät kymmenen 6–21-vuotiaan huiluoppilaan kanssa ja sen jälkeen haastattelin heidät. Tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua ja havainnointia. Kaikki tutkimukseen osallistuneet oppilaat pitivät poikkitaiteellisista tehtävistä ja olivat halukkaita tekemään sellaisia jatkossakin. Useilla oppilailla heräsi uusia ajatuksia soiton opiskelusta, oppimisesta ja musiikin hahmottamisesta. Yksi haastatelluista oppilaista löysi itselleen uuden ajatuksen siitä, kuinka taiteellisessa työskentelyssä ”täytyy vain luottaa prosessiin”. Hän kertoi, että työn välivaiheet saattoivat vaikuttaa hankalilta ja aivan erilaisilta kuin oli tarkoitus. Siitä huolimatta lopputuloksesta saattaakin ”tulla jotain siistiä”. Toinen huomasi, miten hän aiemmin taiteen kanssa työskennellessään oli ”pyrkinyt täydellisyyteen” ja oli ajatuksissaan valmistautunut ”miellyttämään” yleisöä. Tätä tehtävää tehdessään hän huomasi, että ”ihan sama… mä voin itse nauttia siitä”. Tutkimuksen perusteella voin myös todeta, että jos kenellä tahansa soiton opettajalla on kiinnostusta ja halua, hän pystyy kehittämään poikkitaiteellisia tehtäviä oman opetuksensa rikastuttamiseksi. Yhteistyökumppaniksi suosittelen jonkun toisen, itseä kiinnostavan taiteenalan osaajaa. Tutkimuksen myötä sain käytännön opetustyöhöni uutta kokemusta ja sanastoa kuvaamaan esimerkiksi musiikin rytmiä, värejä ja kontrasteja.
Valitsin työhöni aihealueiksi dialogin, leikin, taiteidenvälisyyden, säveltämisen ja improvisoinnin, koska ajattelin niiden olevan mahdollisia elementtejä taidekasvatuksen ohjaamisessa kohti maailmaa ja dialogia maailman kanssa. Ne sisältyivät myös kehittämieni poikkitaiteellisten tehtävien tekemiseen. Työn myötä tunnistin tärkeiksi taidekasvattajana toimiessani seuraavia piirteitä: hitaus (tarvittaessa), vapaus (mutta ei liiallinen), luottamus (liittyy kaikkeen) sekä kasvattajan hellä ja hienovarainen ote.
Dialogia, leikkiä, improvisointia, sävellystä ja taiteidenvälisyyttä kaikkia tuntuu yhdistävän tietynlainen leikkisä vapaus, jota tarvitaan luovuudessa, taiteen tekemisessä sekä ihmisenä kasvamisessa ja kehittymisessä. Tutkimuksen myötä lisääntyi ymmärrys siitä, että kohti maailmaa taidekasvatuksen johtoajatuksena voi ohjata myös kohti tavoitteita ekologisuuden ja kestävän tulevaisuuden suhteen. Mutta kuinka toteuttaa sitä käytännössä soitonopetuksessa? Se voisi ollakin seuraavien tutkimusten aiheena.
Linkki opinnäytetyöhön: Kohti maailmaa -poikkitaiteellisia tehtäviä soitonopettajalle kuvataiteen menetelmiä hyödyntäen
Lähteet:
- Biesta, G. 2017. Suom. Pentti Määttänen. Letting Art Teach. Art education ‘after’ Joseph Beuys. Antaa taiteen opettaa: taidekasvatus Joseph Beuysin ‘jälkeen’. ArtEZ Press. Taideyliopisto.
- Taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet (TPOPS) 2017. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2017:12a.
Lisää luettavaa:
- Foster, R. 2022. Taide kokonaisen maailmasuhteen elvyttäjänä. Teoksessa Tervasmäki, T., Jokisaari, O-J., Jurvakainen, K., Kallio, J., Pulkki, J., Takkinen, P., Tammenoksa, A. & Varpanen, J. (toim.) Maailman tärkein tehtävä. Esseitä kasvatuksesta, vastuusta ja toivosta – Juhlakirja professori Veli-Matti Värrille. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry / Niin&Näin.
- Juntunen, M-L. & Partti, H. (toim.) Musiikkikasvatus muutoksessa. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, DocMus-tohtorikoulu.
- Partti, H. 2016. Sävellän – siis lennän. Teoksessa Ahola, A. ja Partti, H. (toim.) Säveltäjyyden jäljillä -Musiikintekijät tulevaisuuden koulussa. Sibelius-Akatemian julkaisuja 15. Helsinki.
Artikkelikuva: Ida Olsson Pixabaystä
