Etäopettajien kuulumisia

Kuvataidekasvatuksen opiskelija Aalto-yliopistossa.

Jaa somessa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email
Kuvataidekasvatuksen opiskelija Aalto-yliopistossa.

Jaa somessa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Haastattelin 11.5.2020 kolmea viimeisen parin vuoden sisällä Aalto-yliopistosta valmistunutta kuvataidekasvattajaa siitä, miten heidän työnsä muuttui kevään etäopetusjakson aikana.

Venla Heiskasen, Tuusulan kuvataidekoulun tuntiopettajan, tapasin videoyhteyden kautta. Heiskanen opettaa kuvataidekoulussa useita eri-ikäisiä lapsia, nuorimmat heistä ovat 5-vuotiaita ja vanhimmat 15-vuotiaita. Hän kertoi, että etäopetukseen siirryttiin vauhdilla. Perjantaina opetettiin vielä tavalliseen tapaan, mutta maanantaina selvisi, että olisi siirryttävä etäopetukseen. Koska tieto tuli yllättäen, ei Heiskanen ehtinyt valmistautua tilanteeseen keräämällä materiaaleja tai oppilaslistoja kotiinsa koululta.

Pietari Kellokumpu, Lahden yhteiskoulun peruskoulun ja lukion kuvataiteen tuntiopettaja, opetti etäjakson aikana 6 – 9 -luokkalaisia. Kellokumpua haastattelin kasvotusten. Myös hän kertoi etäopetukseen siirtymisen tapahtuneen nopeasti ja yllättäen. Aluksi mielessä oli pelkkiä kysymyksiä: kuinka kauan tilanne kestää, mitä alustaa opetuksessa käytetään, missä työskentely tapahtuu? Yhteiseen kevään etäopetuksen suunnitteluun ja oppilaiden ohjaamiseen oli opettajilla aikaa vuorokausi ennen koulujen sulkemista.

Lauri Pulkkinen, Sarjakuvakeskuksen opetusvastaava, suhtautui rauhallisesti opetuksen muutoksiin. Hän kertoi oppineensa itsekin paljon juuri nettitutoriaalien kautta. Pulkkinen opettaa sekä lasten (7 – 12 -vuotiaat) että nuorten ryhmille (13 – 18 -vuotiaat) animaatiota ja sarjakuvaa. Hän vastasi kysymyksiini kirjallisesti.

Uusi tapa opettaa

Uuteen tilanteeseen sopeutuminen edellytti opettajilta nopeaa reagointia ja lisätyötä. Heiskanen kertoi, että suunnitelmat keväälle piti laittaa täysin uusiksi ja opetella nopeasti täysin uusi tapa opettaa. Heiskasen tavallisesti suosimat kokeilevat, pelilliset ja yhteisölliset opetusmenetelmät vaihtuivat perinteisempiin kuvataiteen tekniikoihin kuten värien sekoittamiseen ja perspektiivipiirtämiseen.

Tuusulassa opetus toteutettiin aluksi sähköpostitse antamalla oppilaille kirjallisia tehtäviä. Oppilaat saivat lähettää kuvia kotona tekemistään töistä, joita Heiskanen kommentoi kirjallisesti. Heiskasen mukaan sähköpostitse palautteen antaminen oli antoisaa, sillä lähiopetuksessa ei usein ehdi antaa yhtä yksityiskohtaisia kommentteja oppilaiden töistä. Nyt hänellä oli aikaa olla rauhassa lasten teoksien äärellä ja sähköpostin kautta annettu palaute oli yksityiskohtaisempaa ja henkilökohtaisempaa kuin mitä se olisi voinut olla ryhmätilanteessa.

Kellokumpu ja Heiskanen toteisivat, että etäopetus kehittyi vaiheittain. Kellokumpu kertoi, että myös Lahdessa etäopetus tapahtui aluksi ilman suoraa videoyhteyttä. Oppituntien tehtävät jaettiin Microsoft Teams-alustan kautta ja oppituntien aikana opettajan aika kului kysymyksiin vastaamiseen sekä kirjallisten kommenttien ja palautteen antamiseen. Palautteen antaminen oli hitaampaa kuin kontaktiopetuksessa ja Kellokumpu huomasi, että selkeiden tehtävänantojen suunnittelu oli nyt entistä tärkeämpää. Onneksi lukujärjestyksessä oli kaksi opetuksetonta päivää, jotka pystyi käyttämään opetuksen suunnitteluun ja tehtävänantojen laatimiseen.

Kun oppitunneilla tietyt käytännöt vakiintuivat, pystyi niihin ottamaan vähitellen lisää uusia elementtejä. Myöhemmin Kellokumpu aloitti tunnit Teamsissä videoyhteyden kautta, jossa tehtävien alustuksen lisäksi vaihdettiin kuulumisia. Myös Tuusulan kuvataidekoulussa sähköpostin välityksellä tapahtuvaan opetukseen alettiin lisätä myöhemmin mukaan videomateriaalia, esimerkiksi opettajien tekemiä opetusvideota. Lopulta opetus tapahtui videoyhteydessä Google Classroomissa, jota oppilaat käyttivät myös koulussa. 5-vuotiaiden etäopetus tehtiin opetusvideoiden jakamisen kautta.

Haasteita ja onnistumisia

Pulkkisen mukaan etäopetuksen haasteena oli, ettei oppilaita päässyt enää kohtaamaan kasvotusten, sillä se on hänelle osa työn mielekkyyttä. Hän lähetti tehtävät oppilaiden vanhemmille sähköpostin välityksellä. Uudessa tilanteessa hän ei välttämättä edes saanut tietää, tekivätkö oppilaat tehtäviä vai eivät. Myös Heiskanen kertoi, että aluksi noin puolet oppilaista lähetti kuvia töistään opettajalle. Toisaalta hän oli painottanut oppilaiden vanhemmille, että harrastus tulee vasta oppilaan terveyden, jaksamisen ja koulutyön jälkeen. Etäopetuksen oli harrastuksenakin tarkoitus olla kivaa, ei lisätyötä uuvuttavassa tilanteessa.

Kellokummun mukaan opetuksen eriyttäminen oli vaikeaa, koska etäopetuksessa opettaja ei näe, kuinka oppilas pärjää. Jos oppilas ei kysy apua, osallistu tunneille tai palauta tehtäviä, on häntä vaikea auttaa. Myös suomea toisena kielenä puhuvien oppilaiden ohjeistaminen ja tukeminen oli etäopetuksessa vaikeampaa.

Kaikkien opettajien työtä helpotti se, että heillä oli jo valmiiksi hyvä tuntemus digitaalisista välineistä, eikä uusien työkalujen kokeileminen pelottanut. Heiskanen kertoi, että hän oli toisinaan huolissaan työkavereittensa jaksamisesta, sillä osalle digiloikka oli suurempi haaste. Yhteisissä, säännöllisissä videokokouksissa kollegat pyrkivät tukemaan toisiaan uusien menetelmien käytössä ja suunnittelivat tulevaa opetusta yhdessä.

Heiskasen mukaan etätyötä helpottikin juuri se, että yhteisiä palavereja pidettiin paljon.  Myös Pulkkinen mainitsee vertaistuen merkityksen etätyöjakson aikana. Lisäksi säännöllinen ulkoilu auttoi häntä jaksamaan. Kellokumpu kertoi, että etäopetuksen aikana hän sai viettää enemmän aikaa kotona ja nukkua pidempään. Myös Facebookin Kuvista-ryhmässä oli nopeasti saatavilla apua ja ideoita etäopetuksen järjestämiseen.

Etätyöjakso tarjosi myös onnistumisen kokemuksia. Heiskanen kertoi, että ne oppilaat, jotka olivat luokkatilanteessa hiljaisia, saattoivat osallistua opetukseen uudella tavalla chat-yhteyden kautta kirjoittaen. Etäopetuksessa myös oppilaiden vanhemmat pääsivät näkemään, mitä kuvataidekoulussa tehdään ja huomaamaan opetuksen laadun. Myös Kellokummun mukaan suurin osa oppilaista osallistui motivoituneesti.

Etäopetuksen aikana saatu kokemus tulee näkymään kaikkien haastateltujen opettajien työssä myös korona-ajan jälkeen. Kellokumpu aikoo jatkaa Teamsin käyttöä paikkana, jossa tehtävänantoja jaetaan ja oppilaat dokumentoivat työskentelyään. Myös etäopetuksen aikana syntyneet tehtävänannot ovat käyttökelpoisia myöhemmin myös lähiopetuksessa. Heiskanen kertoo haluavansa jatkaa kirjallisen palautteen antamista oppilailleen. Pulkkisen mukaan Sarjakuvakeskuksen kurssitarjontaan verkko-opetus tulee jäädäkseen. Opetusvastaavana hän on kuitenkin huolissaan siitä, kuinka muuttunut taloudellinen tilanne tulee vaikuttamaan jatkossa.

Artikkelikuva: Pixabay

Lisää samankaltaisia artikkeleita