Taidekasvatuslehti, est. 1907

Ekososiaalista sivistystä kuva-analyysin keinoin

Kirjoittaja on taiteen maisteri, kuvataidekasvattaja ja taiteilija.

Jaa somessa

Kirjoittaja on taiteen maisteri, kuvataidekasvattaja ja taiteilija.

Jaa somessa

Sosiaalisen median arkipäiväistyttyä kuvallisen kulttuurin kulutus on räjähtänyt aivan uusiin mittasuhteisiin, ja lapset ja nuoret altistuvat nykyään päivittäin valtavalle määrälle kuvallista materiaalia. Ymmärrys kuvien merkityksistä ja kyvystä rakentaa todellisuutta on siis aiempaa oleellisempaa, ja kuvataidekasvatuksessa tulisi panostaa kuvien luomisen lisäksi myös entistä enemmän kuvanlukutaitoon ja siihen, miten ja miksi kuvia kulttuurissamme kulutetaan. Kansallisessa opetussuunnitelmassa yläkoulun kuvataiteen tehtävinä mainitaan muun muassa oppilaiden ohjaaminen todellisuuden tutkimiseen, kriittisen ajattelun kehittämiseen sekä oman toimijuuden ja yhteiskunnallisten vaikuttamiskeinojen sisäistämiseen. Selvää siis on, että myös kuvien katsominen ja tulkitseminen ovat tärkeä osa kuvataidekasvatusta.

Naudan näkeminen – Toislajisten empaattista katsomista

Perusopetussuunnitelman arvolähtökohdissa mainitaan myös ekososiaalinen sivistys, mutta termin tarkempi avaaminen sekä käytännön työkalut sen toteuttamiseen uupuvat. Taiteen maisterin opinnäytteessäni Naudan näkeminen – Toislajisten empaattista katsomista (2023) tutkin kuvien merkitystä analysoimalla viittä erilaista valokuvaa naudoista ja kysyin muun muassa, minkälainen tuotantoeläinten representaatio voisi edistää ekososiaalista sivistystä. Vaikka opinnäytteeni ei olekaan ohjekirja kuvataiteen opetukseen, on kuvien kuluttamisella ja tulkinnalla paljon vaikutusta yhteiskunnan arvomaailman muodostumiseen, ja siksi kuvataidekasvatuksessa ekososiaalista sivistystä voi onnistuneesti käsitellä myös representaation ja kuva-analyysin näkökulmista.

Tuotantoeläimet liittyvät ekososiaaliseen sivistykseen niin ympäristö- kuin talousnäkökulmastakin, joskin graduni keskittyy erityisesti eläinperäisen ravinnon ympäristökuormitukseen, lajisortoon sekä toislajisten itseisarvoon. Kuva-analyysi on pitkälti semioottista ja empatialähtöistä, kuvien ymmärtämisessähän on oleellista myös kyky asettua kuvan tilanteeseen. Uskon myös, että kuvataidekasvatuksessa kuvien tulkintaan pääsee parhaiten sisään juuri empatian ja oppijan omien tuntemusten kautta. Yläkoulun tai lukion kuviksessa voisi hyvinkin teettää tehtävän, jossa samaa ilmiötä (kuten vaikkapa tuotantoeläimiä) tarkastellaan usean erilaisen kuvan kautta, tavoitteena arvioida representaation vaikutusta mielikuvaan ilmiöstä, eli kuvan vaikutusta todellisuuden rakentumiseen.

Ympäristökasvatus on kulkenut käsi kädessä kuvataidekasvatuksen kanssa vuosikymmeniä, joskin keskipisteenä on selkeästi ollut luonnossa liikkuminen, kasvisto, sääilmiöt ja erilaiset luonnonelementit. Ekososiaalista sivistystä ja kestävää tulevaisuutta edistääksemme olisi ympäristökasvatuksessa hyvä tarkastella myös yhä enemmän ihmiskunnan eläinsuhdetta. Toislajisten representaation tutkiminen voi omalta osaltaan vahvistaa ymmärrystä siitä, millä tavoin ihminen on sidoksissa ei-inhimilliseen luontoon sekä vastuussa sen säilymisestä. Vastuullista maailmasuhdetta rakentaa myös kyky empatiaan toisia elollisia kohtaan.

Monialaisuus on yksi mahdollisuus edistää ekososiaalista sivistystä opetuksessa

Kuvanlukutaidon ja mediakasvatuksen on eittämättä vaikeaa pysyä perässä siinä kuvallisen informaation määrässä, mitä lapset ja nuoret nykyään päivittäin kuluttavat. Sosiaalisesta mediasta on tullut yksi kasvattaja, ja taidekasvattajilla olisi oiva tilaisuus tarttua aiheeseen kuva-analyysin keinoin. Kuvien kyseenalaistaminen kehittää niin kriittistä ajattelukykyä kuin omaa kuvienluomisen taitoa. Perusopetussuunnitelman arvopohjaan palatakseni: ympäristösuhdetta, toislajisia ja spesismiä voisi käsitellä myös monialaisesti, yhdistäen kuvataidetta esimerkiksi biologian, yhteiskuntaopin, äidinkielen ja kirjallisuuden tai historian opetukseen. Ekososiaalisen sivistyksen edistäminen vaatii laaja-alaista ja niin ala- kuin lajirajatkin ylittävää todellisuuden tarkastelua.

Viittaukset: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus.

Kuvat: Artikkelikuva Selma Lähteenmäki (2023), piirroskuva kirjoittajasta Susanna Nurmi (2023).

Susanna Nurmen opinnäyte Naudan näkeminen – Toislajisten empaattista katsomista (2023) on ladattavissa osoitteessa https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202306254225

Lisää samankaltaisia artikkeleita