Taidekasvatuslehti, est. 1907

Kokemuksia art’n opetuksesta Englantilaisesta koulussa

Kirjoittaja opettaa kuvataidetta Englantilaisessa koulussa Helsingissä.

Jaa somessa

Kirjoittaja opettaa kuvataidetta Englantilaisessa koulussa Helsingissä.

Jaa somessa

Opetussuunnitelmien uudistukset ovat aina jännittäviä, mutta Englantilaisessa koulussa viimeisin peruskoulun ops-uudistus sujui lopulta hyvin.

Opetan Englantilaisessa koulussa Helsingissä, jossa noudatetaan valtakunnallista opsia. Tuntijako on osin erilainen, koska esimerkiksi englannin opetusta on enemmän. Kuvataiteen eli artin (visual arts) opetus on joustavasti kaksikielistä. Uusimman ops:in aikana olen saanut elää ylellistä kuvisopetusarkea, koska kuvataiteen tunnit liitettiin silloin koulumme tuntijakoon kiinteinä, kaikille pakollisena kokonaisuutena. Näin tehtiin myös musiikin tunneille. Opetan viidenneltä luokalta alkaen läpi yläkoulun kaikkia vuosiluokkia kurssien jakautuessa vuosittain 1+2+1+2+1. Tämä on tuonut työhöni sekä oppilaiden oppimiseen lukuisia hyötyjä.

Tämä muutos on ollut mahdollinen pienehkön yksityisen koulun puitteissa. Olemme yksikkönä itsenäisempi ja joustavampi verrattuna kaupunkien kouluihin ja keskitettyyn päätöksentekoon. Alkujaan uudistus tehtiin ops-ryhmään kuuluneen biologian opettajan aloitteesta ja häntä olen monesti kiittänyt. Koulun osin väliaikaiset tilat kahdessa, monesti kolmessa eri osoitteessa ovat vaikeuttaneet muiden taito- ja taideaineiden opetuksen järjestämistä.

Tuntijakouudistuksen myötä jännitys ja huoli oppilaiden valinnoista jäi pois, ja olen voinut luottaa opetustuntien määrän pysyvyyteen. Tämä on vaikuttanut motivaatioon sekä työssä jaksamiseen. Lukujärjestys on ollut vastuuhenkilölle helpompi laatia, kun opetukseen osallistuu aina koko ryhmä. Yhteistyö muiden oppiaineiden opettajien kanssa on ollut helpompaa tai ylipäätään mahdollista. Opintokäyntien toteuttaminen on myös helpottunut varsinkin silloin kun aikataulut menevät päällekkäin.

Koen oppiaineen nykyisin aikaisempaa tasa-arvoisempana muiden oppiaineiden rinnalla. Myös oppilaiden asenne on muuttunut arvostavampaan suuntaan, koska heillä ei ole enää valtaa valita tai torjua kuvataiteen opetusta. Opin totta kai tuntemaan oppilaat hyvin ja pitkäjänteinen yhteistyö ilman suurta kiirettä tuottaa tulosta. Oppilaiden motivaation ja käytöksen vaihtelu murrosiän ja kaiken kehityksen aikajanalla tulee tutuksi. ”Hei, nyt mä tajuan” – oivallukset lisääntyvät viimeistään yhdeksännen luokan aikana. Portfolioon kirjoitetut tekstit saavat uutta sisältöä, kun taiteen ja visuaalisen kulttuurin ymmärrys lisääntyy. Kuvistöiden koko ja vaativuus kasvavat hiljalleen, kun luova rohkeus ja luottamus omiin taitoihin lisääntyy. Oppimisen kehityskaari ehtii tulla oppilaille näkyväksi.

Itselleni on ollut yllätys se, etteivät oppilaat tai vanhemmat ole kyseenalaistaneet käytäntöämme. Päinvastoin oppilaat odottavat kuvistuntejaan erityisesti silloin, kun niissä on yhden jakson tai lukukauden tauko. Oppilaat kertovat kaipaavansa koulupäivään vaihtelua, luovuutta, toiminnallisuutta teoreettisempien oppituntien lomaan, sitä erilaista tiedon käsittelyä. ”Tällainen abstrakti oppiaine on tärkeä”, kommentoi seitsemännen luokan oppilas.

Olen urallani käynyt läpi kolme ops-kierrosta, ja jokaisella kierroksella on ollut omat haasteensa. Jokin kuviksen puolustusmekanismi minussa laukeaa aina tuntimääristä puhuttaessa. Jälleen kerran muutosten aika lähestyy, eikä ainakaan Helsinkiin kaavaillut uudet suunnitelmat ilahduta.

Kun 2027 syksyllä siirrymme opettamaan koulumme uusiin tiloihin, tilanne varmasti muuttuu ja tunnit jaetaan jälleen eri tavoin – tai siis ne tunnit, mitä jaettavaksi jää. Olen kuitenkin todella kiitollinen siitä, että olen saanut kokea tämän itselleni antoisan ja merkityksellinen ajanjakson.

Kirjoittajakuvana oppilaan piirtämä muotokuva opettajasta.

Artikkelin kuvat ©Päivi Huhtinen

Lisää samankaltaisia artikkeleita