Työskentelin kuvataidekasvatuksen opintojen ohessa kaksi jaksoa lukion kuvataideopettajana. Olen aiemmin työskennellyt media-alalla ja pääsin ilokseni opettamaan elokuva-aiheisia kursseja. Yhdellä kursseistani kohtasin kuitenkin tilanteen, jossa muutama opiskelija käsitteli kurssitöissään väkivaltaa sellaisella suorasukaisella ja perusteettomalla tavalla, joka sai minussa hieman yllättäen aikaan jonkinlaisen epämukavuuden kokemuksen. Opiskelijoiden töissä muun muassa ammuskeltiin sattumanvaraisia ihmisiä. Se sai minut kohtaamaan aiemmin tiedostamattoman rajan sen suhteen, millaisen väkivallan käsittelyn koin koulun kuvataideopetuksen piirissä epäsopivaksi. Samalla kokemus mahdollisti hyviä keskusteluja, joita en ollut osannut suunnitella ennalta.
Kokemus sytytti kipinän tutkia vastaavia tilanteita maisterin opinnäytteessäni. Tutkin siinä kuvataideopettajien kokemuksia epäsopivan taiteellisen ilmaisun kohtaamisesta. Tavoitteenani oli luoda katsaus siihen, miten kuvataideopettajat määrittelevät epäsopivan taiteellisen ilmaisun, mitkä asiat sen muodostumiseen vaikuttavat, millaisia kohtaamiset ovat ja miten he toimivat näissä tilanteissa. Halusin myös kehittyä ammatillisesti hankalaksi koetuissa tilanteissa, joita opettajat usein kohtaavat. Minulla oli myös käsitys, että opettajat jäävät näissä tilanteissa monesti yksin, eikä mahdollisuuksia keskustella niistä muiden kuvataideopettajien kanssa tule välttämättä kovin usein vastaan.
Omien opetuskokemusteni lisäksi tutkielman alullepanevana voimana toimivat töissä ja opinnoissani tekemäni havainnot siitä, että epäsopivuuden kohtaamisen kokemukset voivat muodostua monilla erilaisilla tavoilla ja epäsopivuuden määrittelyyn voivat osallistua opettajan lisäksi tai sijasta muutkin tahot, kuten esimerkiksi laajempi kouluinstituutio, koulun muu henkilökunta, oppilaat ja heidän huoltajansa tai jokin koulun ulkopuolinen taho. Kuvataideopettajien taidekäsityksetkään eivät ole aina yhdenmukaisia, ja sen myötä jokaisella on omat käsityksensä siitä, millainen taide on missäkin tilanteessa sopivaa tai epäsopivaa.
Tutkielman teoreettisena kivijalkana ja innoittajina toimivat Karoliina Kiilin (2009) ja Anniina Koivurovan (2010) väitöskirjat sekä niiden käsitteet kielletyistä sekä torjutuista ja toivotuista kuvista. Tutkimusten kautta hahmottuu, miten epäsopivuus syntyy kuvataidetunnin sosiaalisessa tilassa ja miten kielletty kytkeytyy vallankäyttöön, normeihin ja rajojen määrittelyyn taiteen ja yhteiskunnan konteksteissa. Opettajan näkökulmaa syventää tarkastelu koulua ja opettajia ohjaavista laeista, asetuksista ja opettajien virkahenkilöasemasta. Pohdin myös kuvataideopettajien näkökulmaa peilaamalla kuvataideopetukselle erityisiä arvoja, kasvatustavoitteita ja muuttuneita paradigmoja OAJ:n opettajan arvoihin ja eettisiin periaatteisiin.
Keskeisin osa tutkielmaani ovat kuvataideopettajien kanssa käydyt keskustelut ja niistä kerätty aineisto. Oman ammatillisen kehittymisen lisäksi yhtenä tavoitteistani oli mahdollistaa kollegiaalista keskustelua, jossa kuvataideopettajat voisivat jakaa toisilleen kokemuksiaan ja keinojaan epäsopivan kohtaamiseen. Tutkielmaan osallistui neljä opettajaa, joiden kanssa järjestin yhden yksilöhaastattelun ja yhden kolmen opettajan ryhmäkeskustelun. Niiden pohjalta muodostuu tutkielman aineisto, jota analysoin aineistolähtöisellä grounded theory -menetelmällä.
Keskusteluista tiivistyi kaksi keskeistä havaintoa. Ensimmäinen on kuvataideopettajan rooli arvokasvattajana ja rajojen vetäjänä kaikille turvallisemman tilan mahdollistamiseksi. Toinen on ajatus taiteellisen ilmaisun vapauden mahdollistama itseilmaisu, identiteetin rakentaminen ja tutkiminen sekä erilaisten arvokysymyksien kohtaaminen ja kriittinen käsitteleminen.
Osa ilmaisi keskustelujen alussa, että epäsopivuuden käsitteen kautta tuntui haastavalta hahmottaa kuvataideopetuksen piirissä tapahtuvaa taiteellista ilmaisua. Ajatus epäsopivasta taiteellisesta ilmaisusta kytkeytyi heidän puheissaan ajatukseen kielletyistä kuva-aiheista. Käytännössä epäsopivan rajojen asettaminen tapahtui pääasiassa arvokasvatuksellisista näkökulmista. Kuvataideopettajat tuntuivatkin käsittävän itsensä opettajaprofession kautta voimakkaasti myös arvokasvattajiksi ja arvokysymykset ja niiden käsittely opetuksessa nousivat esiin useasti kommenteissa. Lähes järjestäen epäsopiva määrittyi kouluinstituution arvoja rikkovana tai haastavana, esimerkiksi syrjivänä tai loukkaavana ilmaisuna, tai väkivallan uhan aiheuttamisen muodossa. Arvokasvatuksen keskeisenä osana koettiin myös turvallisen oppimisympäristön mahdollistaminen ja luominen.
Arvokasvattajan identiteetti tuntui tuovan varmuutta puuttua epäsopivaan ilmaisuun tai kohdata se rohkeasti oppilaiden kanssa. Erityisen tärkeäksi koettiin kuitenkin koko koulun henkilökunnan tuki sekä yhteiset tavoitteet ja päämäärät arvokasvatustyössä. Myös arvokysymyksiin kantaa ottavia lakeja ja asetuksia pidettiin merkittävinä ja niiden koettiin tukevan opetuksen yhteydessä tapahtuvaa arvokasvatusta ja sopivan ja epäsopivan rajojen vetämistä.
Käytännössä näiden kahden näkökulman – taiteellisen vapauden ja arvokasvatuksen sekä siihen kytkeytyvän turvallisen tilan ideaalin – kohtaaminen tuntuu muodostavan ristiriidan, jonka välissä sopivan ja epäsopivan raja muodostuu. Tässä ristivedossa konkretisoituu myös epäsopivuuden kontekstisidonnaisuus, kun opettajat määrittävät sitä eri tavoin esimerkiksi ikätason tai ryhmän osaamisen mukaan. Opettajat siis tasapainottelevat pedagogisen mahdollistamisen ja eettisen rajaamisen välillä. Vaikka tasapainottelu saattaakin tuntua hankalalta, se ei välttämättä näyttäydy opettajille vastakkainasetteluna, vaan tilannesidonnaisena harkintana, jossa keskiöön nousee opettajan kyky tulkita kontekstia. Taiteellinen vapaus ei merkitse opettajille arvorajattomuutta eikä arvokasvatus sensuuria. Sen sijaan kuvataideopettajien kokemukset osoittavat, että opetuksessa navigoidaan jatkuvasti tilanteissa, joissa sopivan ja epäsopivan välinen rajanveto on sekä pedagoginen että eettinen teko. Se on osa kasvatuksen arkea, jossa yksilön vapaus sekä keskinäinen kunnioitus ja arvostus kohtaavat kaikille turvallisessa tilassa.
:::::::::::::
Tuomas Jaakkolan opinnäyte on ladattavissa osoitteesta https://aaltodoc.aalto.fi/server/api/core/bitstreams/f7a4082d-6a1f-4a10-8c55-6f881fc10894/content
:::::::::::::
Tämä artikkeli kuuluu sarjaan Tulevaisuuden taidekasvatus – se on jo täällä. Sarjasta lisää täällä.
